Yksityisen sektorin osuus
Yksityisen palvelutuotannon osuutta sosiaali- ja
terveyspalveluissa kokonaisuudessaan voi arvioida parhaiten
henkilöstön ja kustannusten perusteella. Kummassakin on omat
epävarmuustekijänsä, joten tässä julkaisussa on käytetty molempia
tietoja yksityisen sektorin osuuden laskemiseksi.
Henkilöstöstä laskettuna
Sosiaali- ja terveyspalveluissa oli vuoden 2007 lopussa
henkilöstöä yhteensä 351 500, joista 25 % työskenteli yksityisissä
toimipaikoissa. Sosiaalipalveluissa henkilöstöä oli yhteensä 177
600, josta yksityisen osuus oli 30,4 %. Terveyspalvelujen koko
henkilöstömäärä oli 173 900 ja yksityisen osuus 19,4 %.
Kustannuksista laskettuna
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotannon
kokonaiskustannukset olivat 20,4 miljardia euroa vuonna 2008.
Julkisen palvelutuotannon osuus siitä oli 15,1 miljardia, yritysten
palvelutuotannon 3,5 miljardia ja järjestöjen tuotannon 1,8
miljardia euroa. Yksityisen palvelutuotannon osuus oli siten 25,9
%.
Sosiaalipalveluihin käytettiin yhteensä 8,1 miljardia euroa,
josta yksityisten palvelujen osuus on 29,7 %. Terveyspalvelujen
kokonaiskustannukset olivat 12,3 miljardia euroa ja yksityisten
palvelujen osuus 23,4 %.
Taulukko: Julkisten ja yksityisten
palveluntuottajien osuudet kustannuksista vuosina 2007 ja 2008 sekä
henkilöstöstä 31.12.2007
 <>
Taulukko Excel-muodossa
Kuvio: Julkisten ja yksityisten
palveluntuottajien osuudet kustannuksista ja henkilöstöstä 2007
Kuvio Excel-muodossa
Laskentatapojen ero
Kustannuksista laskettuna koko yksityisen sektorin osuus on
hieman erisuuruinen kuin henkilöstöstä laskettuna eli henkilöstö-
ja kustannustiedot antavat hieman erilaisen kuvan yksityisen
palvelutuotannon osuudesta. Ero on suurin yritysmuotoisissa
terveyspalveluissa, joissa yksityisen osuus on kustannuksista
laskettuna noin neljä prosenttiyksikköä suurempi kuin henkilöstöstä
laskettuna. Eroa selittää eniten se, että henkilöstö- ja
kustannustiedot sisältävät niiden osalta eri asioita. Yritysten
kustannukset ovat tässä niiden liikevaihtoja eli siinä on mukana
paitsi kaikki kustannukset, myös voitto.
Henkilöstömäärä kuvaa lähinnä työpanosta, tosin näissä
henkilöstöluvuissa ovat mukana vain päätoimisesti yksityisissä
palveluissa työskentelevät. Siten mukana eivät esimerkiksi ole ne
työntekijät, joilla on virka kunnallisessa terveydenhuollossa,
mutta jotka tekevät lisäksi osa-aikaisesti töitä myös yksityisen
palveluntuottajan palveluksessa tai itsenäisenä
ammatinharjoittajana. Toinen syy eroon voi olla se, että yritysten
keskinäinen palvelujen myynti näkyy yhteenlasketuissa
liikevaihtoluvuissa. Esimerkiksi työterveydenhuollon tuottaja
saattaa ostaa asiakkailleen fysioterapiayritykseltä, jolloin sama
toiminta sisältyy siis sekä myyjän että ostajan liikevaihtoon.
Henkilöstö- ja kustannustietojen antama erilainen kuva
yksityisen toiminnan osuudesta voi myös johtua erilaisista
henkilöstörakenteista. Suuri osa alan yrityksistä on hyvin pieniä,
joten niillä ei useinkaan ole esimerkiksi erillistä hallinnollista
henkilökuntaa. Yrittäjä tekee siis "paperityöt" itse tai ostaa
palvelut ulkopuolelta. Myös tämä voi aiheuttaa sen, että yritysten
osuudet ovat kustannusten osalta suuremmat kuin henkilöstöstä
laskettuna.
Järjestöjen osuus on erityisesti sosiaali- mutta myös
terveyspalveluissa suurempi henkilöstötietojen kuin kustannusten
perusteella. Järjestöjen osalta voi olla vaikea erottaa palvelujen
tuottamiseen osallistuvaa henkilöstöä muusta, esimerkiksi
kansalaisjärjestötoimintaa hoitavasta henkilökunnasta.
Alueelliset erot
Kartta (pdf) Yksityisten
palveluntuottajien osuudet sosiaali- ja terveyspalvelujen
henkilöstöstä 31.12.2007 maakunnittain
Kartta (pdf) Järjestöjen ja
yritysten osuudet sosiaalipalvelujen henkilöstöstä 31.12.2007
maakunnittain
Kartta (pdf) Järjestöjen ja
yritysten osuudet terveyspalvelujen henkilöstöstä 31.12.2007
maakunnittain
Voit katsoa tämän sivun aiemman version tästä linkistä:
Sivun sisältö 3.4.2009-2.5.2010 välisenä
aikana |