Keskeiset määritelmät
Yksityinen palveluntuottaja sosiaalihuollossa
Laki ja asetus yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta (L
603/1996, A 1208/1996) tulivat voimaan vuoden 1997 alusta. Lain
mukaan kaikilla ympärivuorokautisia sosiaalipalveluja tuottavilla
on oltava aluehallintoviranomaisen lupa tuottaa palveluja. Muita
sosiaalipalveluja tuottavien pitää tehdä ilmoitus toiminnastaan
sille kunnalle, jossa palveluja annetaan.
Kuntien on ilmoitettava tiedot aluehallintoviranomaiselle, joka
pitää rekisteriä kaikista alueellaan toimivista
palveluntuottajista. Laissa tarkoitettujen palvelujen valvonta
kuuluu asianomaiselle aluehallintoviranomaiselle sekä sille
kunnalle, jossa palveluja annetaan.
Lupa- ja ilmoitusvelvollisuus koskee järjestöjä, yrityksiä ja
yksityisiä henkilöitä, jotka tuottavat sosiaalipalveluja liike- tai
ammattitoimintaa harjoittamalla. Lakia sovelletaan myös
julkisyhteisöjen perustamien liikeyritysten tuottamiin
sosiaalipalveluihin. Toimeksiantosopimukseen perustuva perhehoito,
omaishoito ja vapaaehtoistyö eivät kuulu lain piiriin.
Yksityinen palveluntuottaja terveydenhuollossa
Laissa yksityisestä terveydenhuollosta (152/1990) säädetään
oikeudesta antaa yksityisesti terveydenhuollon palveluja. Lain
mukaan palveluntuottajalla on oltava aluehallintoviranomaisen lupa
terveydenhuollon palvelujen antamiseen. Kahden tai useamman
aluehallintoviranomaisen alueella toimiva yksityisen
terveydenhuollon palvelujen tuottaja voi 1.9.2009 alkaen hakea
toimintaansa valtakunnallisen luvan Valviralta. Luvan tarvitsee
yksittäinen henkilö, yritys ja järjestö, joka ylläpitää
terveydenhuollon palveluja tuottavaa yksikköä. Itsenäiset
ammatinharjoittajat eivät tarvitse lupaa, mutta heidän on tehtävä
ilmoitus aluehallintoviranomaiselle.
Sosiaali- ja terveydenhuollon määrittely
Sosiaali- ja terveydenhuollon määrittely ja jaottelu on tässä
julkaisussa tehty Tilastokeskuksen toimialaluokituksen mukaan. Se
pohjautuu EU:n yleiseen toimialaluokitukseen, johon Suomessa on
tehty tarkemmat alaryhmät (5-numerotaso). Kansainvälisen standardin
lisäksi toimialaluokituksen etuna on se, että se on käytössä
useissa eri tilastoissa ja hallinnollisissa järjestelmissä. Näin
monet tiedot on jo valmiiksi luokiteltu tällä luokituksella.
Vuoden 2009 alussa tuli käyttöön uusi TOL 2008 -luokitus. Sitä
käytetään uusimmissa tilastoissa, mutta aikasarjoissa on käytössä
edellinen eli vuonna 2003 käyttöön otettu
TOL-2002-toimialaluokitus. Sekä uuden että vanhan
toimialaluokituksen sisältökuvaukset löytyvät
Tilastokeskuksen toimialaluokituksen
internet-sivuilta.
Julkaisun tiedot koskevat siis varsinaisia sosiaali- ja
terveyspalveluja. Esimerkiksi tulonsiirrot tai asiakkaiden
itselleen hankkimat lääkkeet ja farmaseuttiset tuotteet eivät
sisälly tässä julkaisussa esitettyihin sosiaali- ja
terveyspalvelujen kustannuksiin.
Jako yrityksiin ja järjestöihin
Yksityiset palveluntuottajat on jaettu yrityksiin ja
järjestöihin oikeudellisen muodon mukaan. Yritysten ja muiden
yhteisöjen tarkka oikeudellinen muoto löytyy Yritys- ja
yhteisötietojärjestelmä YTJ.stä.
YTJ:n oikeudelliset muodot on ryhmitelty kolmeen
tilastoluokkaan: yritykset, järjestöt ja julkiset
palveluntuottajat. Tarkka luokittelu löytyy oikeudellisten muotojen
tilastoluokituksesta.
- Keskeisimmät yrityksiin luetut oikeudelliset
muodot ovat yksityiset elinkeinonharjoittajat eli yksityiset
liikkeen- ja ammatinharjoittajat, avoimet yhtiöt, kommandiitti- ja
osakeyhtiöt sekä osuuskunnat.
- Järjestöihin on puolestaan luettu aatteelliset
yhdistykset ja säätiöt.
- Julkiseksi palveluntuottajaksi on laskettu
kunnat, kuntayhtymät ja valtio.
- Julkisten, järjestöjen ja yritysten lisäksi esimerkiksi
seurakunnat tuottavat palveluja. Lisäksi on joukko muita
oikeudellisia muotoja ja esimerkiksi henkilöstötilastoissa on
tapauksia, joilla työnantajan oikeudellinen muoto on tuntematon.
Nämä kaikki kuuluisivat luokkaan Muu, mutta ne on tässä julkaisussa
sisällytetty suurimpaan eli julkiseen sektoriin.
Yksityiseksi palveluntuottajaksi lasketaan oikeudelliselta
muodoltaan yritykseksi tai järjestöksi luettava tuottaja, vaikka
sen olisi perustanut kunta tai kuntayhtymä. Esimerkiksi
osakeyhtiömuotoiset kunnalliset liikelaitokset luetaan yrityksiksi,
sen sijaan kuntien budjettitalouteen sisältyvät liikelaitokset
eivät ole yksityisiä palveluntuottajia.
Merkkien selitykset taulukoissa:
- Ei tapauksia.
.. Tietoa ei ole saatu, se on liian epävarma esitettäväksi tai se
on salassapitosäännön alainen. |