Verkostomenetelmät
|
Huolen vyöhykkeistö
- apuväline avoimen yhteistyön kehittämiseksi
Huolen vyöhykkeistö on kehitetty lasten, nuorten, perheiden ja heidän kanssaan työskentelevien työntekijöiden yhteistyön välineeksi. Vyöhykkeistöä voidaan hyödyntää myös muussa psykososiaalisen työn yhteistyössä.
Huolen vyöhykkeistön avulla työntekijä jäsentää lapsen, nuoren ja hänen perheensä tilanteesta kokemaansa huolen astettaan, omien auttamismahdollisuuksiensa riittävyyttä sekä lisävoimavarojen (perheen läheiset, eri tahojen työntekijät) tarvetta. Myös lapset, nuoret ja vanhemmat voivat arvioida vyöhykkeistön avulla omaa huolen astettaan ja tukitarpeitaan.
Vyöhykkeistö on apuväline tilanteen jäsentämiseksi ja avoimen yhteistyön kehittämiseksi perheiden kanssa. Vyöhykkeistön tarkoituksena on auttaa selkiyttämään perheiden ja työntekijöiden keskinäistä yhteistyötä. Se tarjoaa kaikille ymmärrettävän ja yhteisen käsitteen: oma huoli.
Työntekijän tehtävänä on ottaa mahdollinen huoli puheeksi asiakkaan tai perheen kanssa kunnioittavasti. Työntekijä pyytää perheen apua huolensa vähentämiseksi ja lapsen/nuoren tukemiseksi.
Työntekijä ja asiakas/perhe voivat myös pohtia onko tarpeen järjestää lapsen, nuoren, perheen tilanteeseen liittyvien tärkeiden ihmisten yhteinen kokoontuminen eli tilannetta selkeyttävä ulkopuolisten vetämä dialoginen verkostopalaveri. Palaverissa suunnitellaan perheen hyvästä tilanteesta käsin yhteistyötä ja tarpeellisia tukitoimia. Lähtökohtana on jokaisen osapuolen kuulluksi tuleminen ja toimintasuunnitelman muodostaminen.
HUOLEN VYÖHYKKEISTÖ (ppt)
Huolen vyöhykkeet
Huolen vyöhykkeitä on neljä. Huolen vyöhykkeistössä huoli nähdään jatkumona, jonka yhdessä ääripäässä on ei huolta tilanne ja toisessa ääripäässä suuren huolen tilanne.
Huolen vyöhykkeistö on metafora eli kielikuva ja rajat joustavia. Kahdella työntekijällä saattaa olla hyvinkin eriasteinen huoli kohdatessaan samaa lasta/nuorta/perhettä. Huoli on aina subjektiivinen kokemus, joka liittyy ennakointiin omista toimintamahdollisuuksista tilanteessa. Huoli muuttuu, kasvaa tai hälvenee, kun omat toimintamahdollisuudet lisääntyvät tai heikkenevät.
I Ei huolta vyöhyke
Työntekijä kokee, että lapsen asiat ovat hyvin. Lapsi kasvaa, kehittyy tai oppii normaalisti ja hänellä on hyvät kasvuolosuhteet. Työntekijä kokee asioiden ja oman toiminnan sujuvan niin kuin pitääkin ja tuottavan toivottuja tuloksia.
II Pienen huolen vyöhyke
Työntekijällä käy pieni huoli tai ihmettely mielessä, jopa toistuvasti. Hänellä on kuitenkin vahva luottamus omiin auttamismahdollisuuksiinsa. Näissä tilanteissa huolen puheeksi ottaminen koetaan suhteellisen helpoksi, koska työntekijä pystyy tarjoamaan tukeaan. Useimmiten tuki myös menee tueksi ja tuottaa toivottua myönteistä kehitystä. Pienen huolen vyöhykkeellä on hyvät mahdollisuudet varhaiseen puuttumiseen.
III Tuntuvan huolen vyöhyke (Harmaa vyöhyke)
Työntekijän huoli on tuntuvaa ja kasvaa edelleen. Omat auttamiskeinot on käytetty tai ne ovat vähissä. Usko omiin auttamismahdollisuuksiin on ehtymässä. Usein tällä alueella esiintyvää huolta on ilmennyt jo pitkään. Tilanteet ja asiakkuudet ovat kuormittavia, tilanteeseen liittyvien tahojen työnjako on usein epäselvää tai muiden tahojen mukanaolosta ei ole tietoa.
Työntekijä kokee kasvavaa huolta, kaipaa lisävoimavaroja ja kontrollia, mutta on samanaikaisesti epävarma "riittävästä näytöstä" ja voi pelätä liioittelevansa. Työntekijä joutuu pohtimaan myös velvollisuuksiaan. Sitooko häntä vaitiolovelvollisuus vai lastensuojelulain 25 § ilmoitusvelvollisuus, joka antaa mahdollisuuden hakea tukea ja asiantuntija-apua lastensuojelun työntekijöiltä.
IV Suuren huolen vyöhyke
Työntekijä arvioi lapsen tai nuoren olevan vaarassa. Huoli on tuntuvaa ja omat keinot ovat lopussa. Vyöhykkeelle sijoittuvat huolet eivät annan työntekijöille enää mahdollisuutta empimiseen. Työntekijä ennakoi, että lapselle/nuorelle/perheelle käy todella huonosti, ellei tilanteeseen saada muutosta heti.
|
Tulosta
|
Lähetä tiedoksi
Julkaistu 21.6.2007, Päivitetty 4.3.2009
|
Ajankohtaista
"Älkää leimatko lapsia huolten vyöhykkeistöllä!"
Stakesin (nyk. THL) kehittämää huolten vyöhykkeistöä käytetään myös alkuperäisen tarkoituksen vastaisesti lasten ja nuorten luokittelemiseen. Tällainen vyöhykkeistön käyttö on täysin vastoin sen periaatteita.
Lue vyöhykkeistön kehittäjien Arnkilin & Erikssonin puheenvuoro (Dialogi 8/08).
Huolen vyöhykkeistöllä "liikkuu" työntekijä. Vyöhykkeistölle EI sijoiteta lapsia tai perheitä, koska tämä on:
a) turhaa - yhdenkin henkilön huolet ja huolettomuudet vaihtelevat muuttuvien tilanteiden mukaan
b) vahingollista - luokittelun leimat jäävät vaikka huolet vaihtuisivat
c) laitonta - tämänkaltaisia rekistereitä ei saa tehdä.
Valtakunnallinen Varpu -verkosto luonnostelee varhaisen puuttumisen toiminnan eettisiä periaatteita
Julkaisuja
EsaEriksson, Jukka Pyhäjoki
Huolen vyöhykkeistö ja työmenetelmät
- dialogisuuden edistäminen
Teoksessa Annukka Armanto, Paula Koistinen (toim.)
Neuvolatyön käsikirja
Tammi 2007.
Esa Eriksson, Tom Arnkil.
Huoli puheeksi.
Opas varhaisista dialogeista.
Stakes. Oppaita 60/2005.
Tom Erik Arnkil.
Verkostotyö lastensuojelussa
- menetelmät huolen mukaan.
Teoksessa Annamaija Puonti,
Tuula Saarnio, Anne Hujala (toim.)
Lastensuojelu tänään.
Tammi 2004.
Tom Erik Arnkil, Esa Eriksson,
Robert Arnkil.
Palveluiden dialoginen kehittäminen kunnissa.
Sektorikeskeisyydestä ja projektien kaaoksesta joustavaan verkostointiin.
Stakes. Raportteja 253/2000.
Tom Erik Arnkil, Esa Eriksson,
Peppi Saikku.
Huolen harmaa vyöhyke.
Dialogi 3-4/1998.
|
|