Huolten kartoittaminen

Stakes (nyk. THL) on kartoittanut osana kuntien varhaisen puuttumisen yhteistyöhankkeita lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskentelevien työntekijöiden huolen määrää ja asteita. Huolten kartoittaminen pohjautuu Huolen vyöhykkeistöön. Huolikartoituksessa EI luokitella lapsia, nuoria, tai perheitä vaan työntekijä arvioi työskentelysuhteitaan ja niissä selviämistään.

Huolikartoituksessa työntekijät pitävät esim. viikon ajan tukkimiehen kirjanpidolla kirjaa kohtaamistilanteistaan lasten, nuorten ja perheiden kanssa. Yksi viiva vastaa työntekijän arvioita siitä minkälaisessa tilanteessa hän kokee juuri sillä hetkellä olevansa tietyssä kohtaamistilanteessa.

Kartoitusyhteenvetoja hyödynnetään mm. työyhteisöjen hyvien käytäntöjen keskusteluprosessien pohjustuksina. Keskusteluissa työntekijät pohtivat kokemuksia vaihtaen mitkä toimivat käytännöt pitävät huolia loitolla tai huojentavat niitä. Keskusteluja käydään myös vanhempien ja lasten ja nuorten kanssa.

Kartoitus kertoo työntekijöiden huolen määrästä ja asteista tietyn ajanjakson ajalta. Kartoitustulokset eivät ole pysyviä ja "liikkumattomia" tuloksia työntekijöiden huolista vaan ne toimivat työn kehittämisen välineinä. Siksi kartoitus kannattaa tehdä aina osana laajempaa työn kehittämisen prosessia.

Ennen kartoituksen tekemistä kannattaa tutustua huolellisesti Huolen vyöhykkeistöön ja sen käytön tausta-ajatteluun. Näitä avataan mm.THL:n Huoli puheeksi -oppaassa sekä Dialoginen verkostotyö -teoksessa.

Huolten jakaantuminen vyöhykkeistölle

Stakesin (nyk. THL) lasten, nuorten ja perheiden palvelujen työntekijöille tekemissä huolikartoituksissa noin 2/3 kohtaamisista sijoittui ei huolta vyöhykkeelle. Tällöin työntekijä toteuttaa perustehtäväänsä ammatillisen osaamisensa turvin. Lapsi, nuori tai perhe voi hyvin, yhteistyö toimii tai yhdessä kartoitetut ja sovitut tukitoimenpiteet menevät tueksi ja avuksi.

Noin 1/4:ssa työskentelysuhteita työntekijällä oli tilanteesta pieni huoli. Työntekijä joutuu perustehtävänsä lisäksi orientoitumaan myös tähän ja etsimään oman toimintansa muuntelumahdollisuuksia huolen vähentämiseksi. Tämä edellyttää huolen esiin ottamista perheen kanssa kunnioittaen ja yhteistyötä pyytäen.

Tutustu Huolen puheeksi ottamisen ajattelutapaan ja menetelmään.

Hieman alle joka kymmenessä työskentelysuhteessa työntekijä tunsi tuntuvaa huolta. Tällaisissa tilanteissa työntekijällä herää yleensä paljon kysymyksiä kuten kuinka puhua tilanteesta perheelle, miten tehdä yhteistyötä perheen kanssa, tarvitsemmeko perheen kanssa lisäapua muilta tahoilta, miten toimia avoimessa yhteistyössä verkostona? Tuntuva huoli edellyttää yhteistyön käynnistämistä, tilanteen selkiyttämistä ja tukitoimien suunnittelua.

Tutustu Ennakointidialogeihin eli selkeyttäviin verkostopalavereihin.

Suurta huolta työntekijät tunsivat noin 1-2%:ssa työskentelysuhteita. Vaikka tilanteet ovat vakavampia, työntekijän on yleensä tällöin helpompi toimia kuin tuntuvan huolen tilanteissa, koska ammattietiikka velvoittaa toimimaan nopeasti. Suuren huolen tilanteiden hoitaminen edellyttää, että kunnassa ja toimipisteissä on olemassa selkeät lähetekäytännöt, hoitoketjut ja kriisityön välineet ja että niistä keskustellaan yhdessä työyhteisön kanssa ja niihin liittyviä taitoja ja tietoja pidetään ajan tasalla.

Suuren huolen alueelle on kehitetty jäsentyneitä verkostomaisia kriisityön tapoja ja menetelmiä kuten läheisneuvonpito, verkostoterapia ja avoimet dialogit.

Lisätietoja: tutkimusprofessori Tom Arnkil, puh. 020 610 7225 ja erikoissuunnittelija Mimosa Koskimies, puh. 020 610 7319, etunimi.sukunimi@thl.fi.

Julkaisuja

Esa Eriksson, Jukka Pyhäjoki
Huolen vyöhykkeistö ja työmenetelmät
- dialogisuuden edistäminen
Teoksessa Annukka Armanto, Paula Koistinen (toim.)
Neuvolatyön käsikirja
Tammi 2007.

Riitta-Liisa Kokko, Mimosa Koskimies
Ennakointidialogit moniammatillisena yhteistyömuotona. Dialogisten verkostopalaverien välitön palaute.
Stakes Raportteja 17/2007.

Eriksson, E., Arnkil, T., Rautava, M. Ennakointidialogeja huolen vyöhykkeillä.
Verkostokonsultin käsikirja - ohjeita verkostomaiseen työskentelyyn.
Stakes Työpapereita 29/2006.

Riitta-Liisa Kokko.

Tulevaisuuden muistelu. Ennakointidialogit asiakkaiden kokemina
Stakes 2006

Jaakko Seikkula, Tom Erik Arnkil.
Dialoginen verkostotyö.
Tammi 2005.

Esa Eriksson, Tom Arnkil.
Huoli puheeksi.
Opas varhaisista dialogeista.
Stakes. Oppaita 60/2005.

Tom Erik Arnkil.
Verkostotyö lastensuojelussa
- menetelmät huolen mukaan.
Teoksessa Annamaija Puonti,
Tuula Saarnio, Anne Hujala (toim.)
Lastensuojelu tänään.
Tammi 2004.

Jakko Seikkula, Birgitta Alakare, yms.
Open Dialogue Approach: Treatment Principles and Premilinary Results of a Two-year Follow-up on the Firts Episode Schizophrenia. Ethical Human Sciences and Services 5(3), 163-182.
2003.

Tarja Heino (toim.)
Läheisneuvonpito. Uusi sosiaalityön menetelmä.
Stakes Oppaita 40/2000.

Jaakko Seikkula.
Sosiaaliset verkostot ammattiauttajan voimavarana kriiseissä. Tammer-paino 1996.

Kaisu Naapila
Verkot vesille - johdatus verkostoterapiaan. Suomen Mielenterveysseuran koulutus ja perheterapiakeskus 1992.