Verkostomenetelmät
|
Huolten
kartoittaminen
Stakes (nyk. THL) on kartoittanut osana kuntien
varhaisen
puuttumisen yhteistyöhankkeita lasten, nuorten ja perheiden
kanssa työskentelevien työntekijöiden huolen määrää ja asteita.
Huolten kartoittaminen pohjautuu
Huolen
vyöhykkeistöön. Huolikartoituksessa EI
luokitella lapsia, nuoria, tai perheitä vaan
työntekijä arvioi työskentelysuhteitaan ja niissä
selviämistään.
Huolikartoituksessa työntekijät pitävät esim.
viikon ajan tukkimiehen kirjanpidolla kirjaa kohtaamistilanteistaan
lasten, nuorten ja perheiden kanssa. Yksi viiva vastaa työntekijän
arvioita siitä minkälaisessa tilanteessa hän kokee juuri sillä
hetkellä olevansa tietyssä kohtaamistilanteessa.
Kartoitusyhteenvetoja hyödynnetään mm.
työyhteisöjen
hyvien käytäntöjen keskusteluprosessien pohjustuksina.
Keskusteluissa työntekijät pohtivat kokemuksia vaihtaen mitkä
toimivat käytännöt pitävät huolia loitolla tai huojentavat niitä.
Keskusteluja käydään myös vanhempien ja lasten ja nuorten
kanssa.
Kartoitus kertoo työntekijöiden huolen määrästä
ja asteista tietyn ajanjakson ajalta. Kartoitustulokset eivät ole
pysyviä ja "liikkumattomia" tuloksia työntekijöiden huolista vaan
ne toimivat työn kehittämisen välineinä. Siksi kartoitus kannattaa
tehdä aina osana laajempaa työn kehittämisen prosessia.
Ennen kartoituksen tekemistä kannattaa tutustua
huolellisesti Huolen vyöhykkeistöön ja sen käytön
tausta-ajatteluun. Näitä avataan mm.THL:n
Huoli puheeksi -oppaassa sekä
Dialoginen verkostotyö -teoksessa.
Huolten jakaantuminen vyöhykkeistölle
Stakesin (nyk. THL) lasten, nuorten ja perheiden
palvelujen työntekijöille tekemissä huolikartoituksissa noin 2/3
kohtaamisista sijoittui ei huolta vyöhykkeelle. Tällöin työntekijä
toteuttaa perustehtäväänsä ammatillisen osaamisensa turvin. Lapsi,
nuori tai perhe voi hyvin, yhteistyö toimii tai yhdessä kartoitetut
ja sovitut tukitoimenpiteet menevät tueksi ja avuksi.
Noin 1/4:ssa työskentelysuhteita työntekijällä oli tilanteesta
pieni huoli. Työntekijä joutuu perustehtävänsä lisäksi
orientoitumaan myös tähän ja etsimään oman toimintansa
muuntelumahdollisuuksia huolen vähentämiseksi. Tämä edellyttää
huolen esiin ottamista perheen kanssa kunnioittaen ja yhteistyötä
pyytäen.
Tutustu
Huolen puheeksi ottamisen ajattelutapaan ja menetelmään.
Hieman alle joka kymmenessä työskentelysuhteessa
työntekijä tunsi tuntuvaa huolta. Tällaisissa tilanteissa
työntekijällä herää yleensä paljon kysymyksiä kuten kuinka puhua
tilanteesta perheelle, miten tehdä yhteistyötä perheen kanssa,
tarvitsemmeko perheen kanssa lisäapua muilta tahoilta, miten toimia
avoimessa yhteistyössä verkostona? Tuntuva huoli edellyttää
yhteistyön käynnistämistä, tilanteen selkiyttämistä ja tukitoimien
suunnittelua.
Tutustu
Ennakointidialogeihin
eli selkeyttäviin verkostopalavereihin.
Suurta huolta työntekijät tunsivat noin 1-2%:ssa
työskentelysuhteita. Vaikka tilanteet ovat vakavampia, työntekijän
on yleensä tällöin helpompi toimia kuin tuntuvan huolen
tilanteissa, koska ammattietiikka velvoittaa toimimaan nopeasti.
Suuren huolen tilanteiden hoitaminen edellyttää, että kunnassa ja
toimipisteissä on olemassa selkeät lähetekäytännöt, hoitoketjut ja
kriisityön välineet ja että niistä keskustellaan yhdessä
työyhteisön kanssa ja niihin liittyviä taitoja ja tietoja pidetään
ajan tasalla.
Suuren huolen alueelle on kehitetty jäsentyneitä verkostomaisia
kriisityön tapoja ja menetelmiä kuten
läheisneuvonpito,
verkostoterapia ja
avoimet dialogit.
Lisätietoja: tutkimusprofessori Tom Arnkil, puh. 029 524 7225,
etunimi.sukunimi@thl.fi.
|
Tulosta |
Lähetä tiedoksi
Julkaistu 21.6.2007, Päivitetty
24.5.2012
|
Julkaisuja
Esa Eriksson, Jukka Pyhäjoki
Huolen vyöhykkeistö ja työmenetelmät
- dialogisuuden edistäminen
Teoksessa Annukka Armanto, Paula Koistinen (toim.)
Neuvolatyön käsikirja
Tammi 2007.
Riitta-Liisa Kokko, Mimosa Koskimies
Ennakointidialogit moniammatillisena yhteistyömuotona. Dialogisten
verkostopalaverien välitön palaute.
Stakes Raportteja 17/2007.
Eriksson, E., Arnkil, T., Rautava, M.
Ennakointidialogeja huolen vyöhykkeillä.
Verkostokonsultin käsikirja - ohjeita verkostomaiseen
työskentelyyn.
Stakes Työpapereita 29/2006.
Riitta-Liisa Kokko.
Tulevaisuuden muistelu. Ennakointidialogit asiakkaiden
kokemina Stakes 2006
Jaakko Seikkula, Tom Erik Arnkil.
Dialoginen verkostotyö.
Tammi 2005.
Esa Eriksson, Tom Arnkil.
Huoli puheeksi.
Opas varhaisista dialogeista.
Stakes. Oppaita 60/2005.
Tom Erik Arnkil.
Verkostotyö lastensuojelussa
- menetelmät huolen mukaan.
Teoksessa Annamaija Puonti,
Tuula Saarnio, Anne Hujala (toim.)
Lastensuojelu
tänään. Tammi 2004.
Jakko Seikkula, Birgitta Alakare, yms.
Open Dialogue Approach: Treatment Principles and Premilinary
Results of a Two-year Follow-up on the Firts Episode Schizophrenia.
Ethical Human Sciences and Services 5(3), 163-182.
2003.
Tarja Heino (toim.)
Läheisneuvonpito. Uusi sosiaalityön menetelmä.
Stakes Oppaita 40/2000.
Jaakko Seikkula.
Sosiaaliset verkostot ammattiauttajan voimavarana kriiseissä.
Tammer-paino 1996.
Kaisu Naapila
Verkot vesille - johdatus verkostoterapiaan. Suomen
Mielenterveysseuran koulutus ja perheterapiakeskus 1992.
| |