Työttömien terveydenhuolto

31.3.2008 - Matti E Lamberg

Palveluja työelämän ulkopuolella oleville

Suomen terveyspalvelut kattavat ainakin teoriassa erinomaisesti koko kansan tarpeet. Aprillipäivästä 1972 on kehitetty järjestelmällisesti kunnallista kansanterveystyötä ja erikoissairaanhoito oli jo ennen tätä maan kattava 21 keskussairaalaverkosto. Tämän kirjoituksen ilmestyessä kehitystyötä, jota voi sanoa massiiviseksikin, on jatkunut lähes tasan 36 vuotta. Jo vuoden 1972 uudistuksella oli tavoitteena asiakasta lähellä oleva, joustava palveluverkosto, joka pystyy vastaamaan kaikkien väestöryhmien tarpeisiin. Palveluverkostoa on lisäksi täydennetty koko maan kattavalla työterveyspalvelujen verkostolla, joka hoitaa työelämässä mukana olevien työhön liittyvien terveysvaarojen ehkäisevistä ja terveyttä edistävistä palveluista sekä suuresta osasto työikäisten sairaanhoitoa.

Terveysmittarit osoittavat, että sosioekonomisten mittareiden mukaan kansalaisten terveyden tukeminen palveluin on osin onnistunut -terveydentila on kehittynyt suotuisasti - ja osin epäonnistunut - väestöryhmien väliset terveyserot ovat edellä mainitusta positiivisesta kehityksestä huolimatta suurentuneet. Tapahtunut osoittanee sen, että palveluiden voimakaskaan kehittäminen ei turvaa terveyden tasaista jakautumista. Niin terveyttä turvaavissa ja terveyttä edistävissä toimissa kuin palveluiden kehittämisessäkin tarvitaan entistä enemmän toimenpiteiden kohdentamista.

Elokuussa 2007 työttömiä työnhakijoita oli noin 210 000 henkilöä työministeriön tilastojen mukaan. Yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä oli 51 000 ja yli kaksi vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä olleita oli näistä 24 500. Elokuun tilanteesta tilanne on jonkin verran parantunut. Lähitulevaisuudessa ennustetaan kasvavaa työvoimapulaa, johon vastaamisessa merkittävin työvoimareservi löytyy työttömistä. Myös työrajoitteiset ja vajaakuntoiset ovat tärkeä työvoimapotentiaali. Työikäisten terveyden ja toimintakyvyn edistäminen on yksi keskeinen tekijä työvoiman saatavuuden turvaamisessa.

Erityisesti pitkään työttöminä olleilla on runsaasti sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia, joiden hoitaminen vaatii tavanomaisia palveluja voimakkaampaa panostusta. Pitkään työttömänä olleiden terveydentila on usein esteenä työllistymiselle, he ovat tyypillisiä terveyspalvelujen alikäyttäjiä, joilla on paljon terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia. Heidän tavoittamisensa vaatii poikkihallinnollista viranomaisyhteistyötä ja -aloitteisuutta.

Parin viime vuoden aikana valtiovalta on panostanut pitkäaikaistyöttömien terveydenhuoltoon sekä valtionosuuden kautta, että hankerahoituksella. Vuosina 2006 ja 2007 kuntien valtionosuudessa on ollut lisäystä työttömien terveyspalveluiden suunnitteluun ja käynnistämiseen. Vuonna 2007 ja 2008 tarkoitukseen oli varattu 2 miljoonaa euroa. Hankkeiden tulisi liittyä työttömien aktivointitoimintaan ja muodostua osaksi henkilöiden työllistymistä edistävien palvelujen kokonaisuutta. Toiminta onkin käynnistynyt 17 osahankkeena ja vuoden 2008 aikana suunnitellaan ja mahdollisesti käynnistetään uusia hankkeita, joiden tavoitteena olisi palvella kaikkia työelämän ulkopuolella olevia ryhmiä. Jatkorahoituksen avulla voitaisiin käynnistää työterveysneuvonta toiminnan. Kokeilussa kehitettäisiin perusterveydenhuollon yhteyteen työterveyden kysymyksiin perehtynyt yksikkö, joka voisi tukea työelämän ulkopuolella olevia työhön hakeutumisessa.

Suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon kenttä on voimakkaassa muutoksessa. Nyt uudistetaan muun muassa kunta- ja palvelurakennetta ja kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmää. Työ kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain yhdistämiseksi yhdeksi terveydenhuoltolaiksi on myös käynnistynyt. Ensimmäinen sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma on hyväksytty ja toimenpideohjelma valmisteilla. Uudistukset antavat mahdollisuuden kohdentaa toimenpiteitä terveystarpeiden mukaisesti.

Sekä työnantajat että työntekijät ovat olleet aktiivisesti kehittämässä työterveyshuollon sisältöä ja rahoitusta. Työelämän ulkopuolella olevien palveluiden kehittäjän rooli kuuluu kunnille ja valtiolle yhteistyössä edellä mainittujen asiakasryhmien kanssa. Tässä kehityksessä ollaan nyt hyvällä alulla.

Kirjoittaja: Matti E Lamberg, Työttömien terveydenhuoltohankkeen johtoryhmän puheenjohtaja, lääkintöneuvos STM, TRO

Matti E Lamberg
Kuva:STM