Rahapelien järjestelytavoista

Rahapelit voidaan karkeasti jaoteltuna järjestää neljällä tavalla:

1. vapaan kilpailun toimilupajärjestelmä
2. säännelty toimilupajärjestelmä
3. yksinoikeusjärjestelmä
4. valtion ohjaama toimilupajärjestelmä.

Suomalainen järjestelmä on lähinnä valtion ohjaamaa toimilupajärjestelmää, mutta siinä on havaittavissa piirteitä myös muista paitsi vapaan kilpailun toimilupajärjestelmästä. Erilaisilla järjestelmillä on omanlaisensa edut ja haitat.

Vapaan kilpailun järjestelmässä pelien määrä maksimoituu, ja pelaamisen määrän lisääntyminen lisää pelihaittojen määrää. Tämä on todennettu useissa ulkomaisissa tutkimuksissa ja siksi pelaamista halutaan useimmissa maissa erilaisin keinoin rajoittaa ja säännellä. Sääntelyn tarkoituksena on yleensä rajojen asettaminen pelien tarjonnalle ja kuluttajien suojelu.

Säännellyssä toimilupajärjestelmässä korostuu yksityiskohtaisen lainsäädännön merkitys sääntelyn keinona. Teknologian nopea kehitys heikentää tehokkaan sääntelyn mahdollisuuksia säännellyn toimilupajärjestelmän puitteissa, sillä lainsäädännön keinot reagoida nopeisiin muutoksiin tehokkaasti ovat rajalliset.

Yksinoikeusjärjestelmä puolestaan perustuu vahvaan luottamukseen toimijan itsesäätelyyn. Tämän järjestelmän vaarana on tehottomuus, joka voi johtaa jopa haittojen maksimoitumiseen.

Valtion ohjaukseen perustuvan yksinoikeusjärjestelmän haaste on yhteiskunnallisen tavoitteen ja liiketaloudellisen tavoitteen yhteensovittaminen. Tämän toteutumista saattavat vaikeuttaa muun muassa mahdolliset toimijoiden ristiriitaiset intressit.

Suomen rahapelijärjestelmä -etusivu