Suomalaisten rahapelaaminen
2007:
Huoli peliongelmista lisääntyy - ongelmat entisellä tasolla -
suurin kulutus kasautuu pienelle ryhmälle
Taustatiedote
Erikoistutkija Tuukka Tammi, Stakes
julkaisuvapaa 11.9.2007 klo 12
Suomalaisten rahapelaamista selvitettiin
väestötasolla
Kulutus kasaantuu pienelle ryhmälle
Huoli peliongelmista kasvussa
Peliongelmien määrä entisellään,
mutta laajin arvio ongelmia kokeneista
yli 200 000 henkeä
Rahapelihaitoista tarvitaan nykyistä monipuolisempaa
tietoa
Suomalaisten rahapelaamista
selvitettiin väestötasolla
Suomalaisten rahapelaamista ja siihen liittyviä haittoja
väestötasolla selvitettiin toista kertaa keväällä 2007. Edellinen
tutkimus on tehty vuonna 2003. Toistuvien kyselyiden tarkoituksena
on luoda yleiskuvaa suomalaisten rahapelaamisesta, sen useudesta ja
käytetyistä rahamääristä sekä erityisesti arvioida
rahapeliongelmien määrää väestötasolla. Kyselyn tulokset on
kirjattu raporttiin Suomalaisten rahapelaaminen 2007 (sosiaali- ja
terveysministeriö/Taloustutkimus 2007).
Kyselyaineisto kerättiin puhelinhaastatteluina keväällä 2007.
Kohdejoukon muodostivat yli 15-vuotiaat suomalaiset (pois lukien
Ahvenanmaa). Tutkimusta varten haastateltiin 5008 henkilöä, jotka
oli valittu satunnaisotannalla väestötietojärjestelmästä. Aineisto
painotettiin vastaamaan valtakunnallista väestöä iän, sukupuolen ja
asuinpaikan mukaan. Tutkimuksen teki Taloustutkimus Oy sosiaali- ja
terveysministeriön toimeksiannosta. Stakes on osallistunut
tutkimuksen tekemiseen.
Verrattuna vuoteen 2003 rahapelaamisen yleinen kuva on
jokseenkin ennallaan. Rahapelien pelaaminen on Suomessa varsin
yleistä, mutta runsaasti pelaavien ryhmä on pieni. Miehet pelaavat
huomattavasti useammin ja suurempia rahasummia kuin naiset.
Tutkimuksen mukaan 87 % suomalaisista (noin 3,7 miljoonaa yli
15-vuotiasta) on joskus elämänsä aikana pelannut rahapelejä.
Viimeisen vuoden aikana pelanneita oli 73 %.
Vähintään kerran viikossa pelaavia on 41 % väestöstä ja useita
kertoja viikossa pelaa noin joka kymmenes. Ylivoimaisesti
suosituimmat pelit ovat edelleen Lotto ja Jokeri, joiden jälkeen
tulevat automaattirahapelit ja erilaiset raaputusarvat.
Nettipokerin pelaaminen ja muu internetissä tapahtuva
rahapelaaminen on edelleen verrattain vähäistä, mutta voimakkaassa
kasvussa. Viimeisen vuoden aikana nettipokeria on pelannut noin 125
000 ihmistä, mikä on 45 000 pelaajaa enemmän kuin RAY:n vuonna 2006
teettämässä arviossa.
Kulutus kasaantuu pienelle ryhmälle
Sekä pelattu rahamäärä että sen osuus pelaajien tuloista on
kasvanut. Vähintään kaksi kertaa kuussa pelaavat käyttävät
pelaamiseen keskimäärin 16,40 euroa viikossa (13,20 euroa vuonna
2003). Kaikkiaan tämä ryhmä käyttää pelaamiseen noin 137 miljoonaa
euroa kuukaudessa (1,644 miljardia vuodessa), mikä on 5,2 % heidän
käytettävissä olevien tuloistaan. Vuonna 2003 vastaava osuus oli
4,1 %. Miehet pelaavat kaikesta rahasta noin neljä viidesosaa.
Kokonaiskulutuksen jakauma on erittäin vino: suuri osa
pelaajista käyttää pelaamiseen rahaa vain vähän ja pieni osa
erittäin paljon. Väestökyselyn perusteella voidaan arvioida, että 5
% pelaajista pelaa noin puolet kaikesta pelatusta rahasta.
Huoli peliongelmista kasvussa
Neljän vuoden takaiseen tutkimukseen verrattuna merkittävin
muutos on tapahtunut väestön peliongelmaa koskevissa mielipiteissä:
miltei kaksi kolmasosaa vastaajista pitää ongelmapelaamista
vakavana ongelmana Suomessa, kun vuonna 2003 ongelmaa piti vakavana
vain puolet vastaajista. Väestön näkemyksen mukaan peliongelmat
ovat myös lisääntyneet.
Yli kaksi kolmasosaa vastaajista uskoi, että suomalainen
järjestelmä, jossa rahapelejä tarjoaa kolme monopolia (Fintoto,
Veikkaus, RAY), on hyvä tapa rajoittaa pelaamisen haittoja.
Toisaalta viidesosa ei osannut ottaa kysymykseen kantaa, mikä
kertonee myös siitä, että rahapelaamisen haitat ja
monopolijärjestelmä rooli niiden ehkäisijänä on vielä suhteellisen
tuore aihe julkisessa keskustelussa.
Peliongelmien määrä entisellään, mutta
laajin arvio ongelmia kokeneista yli 200 000 henkeä
Noin 1 % vastaajista arvioi itse pelaavansa ongelmallisen
paljon. Väestöön suhteutettuna tämä tarkoittaa noin 38 000
suomalaista. Vastaajista noin 3 prosenttia (noin 124 000
suomalaista) katsoi, että on joskus aiemmin - mutta ei enää -
pelannut ongelmallisen paljon rahapelejä. Vastaajien oma arvio on
lähellä niitä arvioita, jotka tutkimuksessa saatiin hyödyntämällä
peliongelmia laajemmin erittelevää SOGS-R-kysymyssarjaa. SOGS-R on
peliongelmien väestöarvioinnissa kansainvälisesti yleisesti
käytetty testi, joka koostuu 20 eri kysymyksestä.
Saatujen pisteiden mukaan vastaajat luokittuvat joko
ei-peliongelmaiseksi tai eriasteisia rahapeliongelmia kuvaaviin
luokkiin. Tutkimuksen perusteella peliongelmaisten määrä on
säilynyt entisellään: vuoden 2003 tutkimuksen kriteerien mukainen
väestöarvio on 1,5 % eli noin 65 000 suomalaista. Tämä on luku,
jota julkisuudessa on käytetty peliongelmaisten määrästä
puhuttaessa.
Vuoden 2007 tutkimuksen muut peliongelmien tunnusluvut eivät ole
vertailukelpoisia vuoden 2003 tutkimuksen kanssa. Väljimmällä
peliongelmien määrityksellä (joskus elinaikana koetut
rahapeliongelmat, rajana alempi pisteraja eli 3-4 riskipistettä)
päästään yli 5,2 % peliongelmia kokeneiden väestöosuuteen (222 000
henkeä), kun tiukimmalla määrityksellä (viimeisen vuoden aikana
koetut haitat, rajana ylempi pisteraja eli viisi riskipistettä tai
enemmän) arvio tämän hetkisten peliriippuvaisten määrästä on 1 %
yli 15-vuotiaasta väestöstä (42 000 henkeä).
Ylempään ongelmaluokkaan luokittuvien vastaajien osuus
rahapelikulutuksesta on suhteellisen korkea: "todennäköisiksi
peliriippuvaisiksi" (5 riskipistettä tai enemmän) luokittuvien (1 %
väestöstä) osuus kaikesta pelikulutuksesta on noin kymmenesosa.
Niiden, joilla on tätä lievempiä ongelmia pelaamisensa hallinnassa
(3 riskipistettä tai enemmän; noin 3 % väestöstä), osuus kaikesta
kulutuksesta on noin kolmannes.
Rahapelihaitoista tarvitaan nykyistä
monipuolisempaa tietoa
Väestökyselyn tuottamia tuloksia rahapeliongelmien määrästä on
syytä pitää lähinnä suuntaa-antavina. SOGS-R-testin avulla saatava
arvio peliongelmaisten väestöosuudesta on suhteellisen suuri, mutta
tulosta on jatkossa syytä tarkastella kriittisesti muiden
tutkimusten ja tietolähteiden avulla.
Tällä hetkellä tietoa rahapelaamisen haitoista on niukasti. Yksi
"kova" ja konkreettinen rahapelaamisen haittaindikaattori on
pelaamisesta johtuvan raskaan velkaantumisen määrä, mutta
toistaiseksi pelivelkaantuminen ei - syystä tai toisesta -
juurikaan näy velkaantumista koskevissa tilastoissa tai muissa
tiedoissa. Toinen ongelmaindikaattori on peliongelmien vuoksi
auttamisjärjestelmiin hakeutuneiden määrä. Avun hakeminen on
nykytietojen perusteella vielä jokseenkin vähäistä.
Rahapeliongelma on nouseva yhteiskunnallinen kysymys, johon on
alettu kiinnittää huomiota niin politiikan, hallinnon, tutkimuksen,
hoidon ja ehkäisyn kentillä kuin kansalaisten keskuudessa. Tämän
keskustelun pohjaksi kaivataan lisää tietoa, jotta voidaan nykyistä
luotettavammin arvioida, ovatko rahapelaamisen haitat suhteettoman
suuria verrattuna sen tuottamaan yksityiseen ja yhteiskunnalliseen
hyvään.
Sivun alkuun |