Peliriippuvuuden biologiset taustatekijät
Tiivistelmä tutkimuskatsauksesta:
Stefan
Brene:
Underliggande biologiska orsaker till spelberoende.
Statens folkhälsoinstitut. Stockholm. Rapport R 2007:02
Peli- ja huumeriippuvaisilla toiminnallisia häiriöitä aivojen
palkitsemisjärjestelmässä
Lääketieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että peli- ja
huumeriippuvuudella on suuria yhtäläisyyksiä. Geneettiset syyt
voivat olla molemmissa ratkaisevia riskitekijöitä. Sekä
ongelmapelaajilla että huumeidenkäyttäjillä aivojen
palkitsemisjärjestelmässä on havaittavissa toiminnallisia
häiriöitä.
Aivojen palkitsemisjärjestelmän pääasiallisin tehtävä on
välittää ihmiselle hyvänolon tuntemuksia kun hän harrastaa
eloonjäämisen kannalta tärkeitä aktiviteetteja kuten syömistä,
juomista, liikuntaa tai seksiä. Riippuvuutta muodostavat aineet tai
eri pelimuodot aktivoivat aivojen palkitsemisjärjestelmän nopeasti
ja normaalia voimakkaammalla tavalla.
Toiminnallinen magneettikuvaus paljastaa:
pelihimo herää jo pelifilmien katselusta
Riippuvuuksia on tutkittu aivojen toiminnallista
magneettikuvausta hyödyntäen. Tutkimuksissa ongelmapelaajille
näytettiin videofilmiä kasinoympäristöstä.
Katselutilanteessa heidän aivoissaan ilmeni erilaisia
aktiviteettikuvioita kuin kontrolliryhmällä. Pelaajat tunsivat
voimakasta himoa pelaamiseen, jota kontrolliryhmän jäsenet eivät
tunteneet. Samanlaisia havaintoja on tehty kokaiininkäyttäjillä kun
he katselevat videofilmiä kokaiininkäytöstä.
Näissä tutkimuksissa on havaittu, että halu ja himo pelaamiseen
esiintyvät yhdessä impulssikontrollia ja tunteiden työstämistä
käsittelevien aivoalueiden aktivoitumisen kanssa.
Pelaajat lääkitsevät masennustaan tai levottomuuttaan
pelaamalla?
Muissa toiminnallista magneettikuvausta hyödyntävissä
tutkimuksissa on osoitettu että sekä peliriippuvaisilla että
huumeidenkäyttäjillä on aivojen palkitsemisjärjestelmässä matalampi
aktiivisuuden taso normaaliolosuhteissa.
Pelaaminen tai riippuvuutta aiheuttavien aineiden nauttiminen
kohottaa tai normalisoi tämän järjestelmän aktiivisuuden. Pelaajat
ja huumeidenkäyttäjät ovat usein masentuneita tai levottomia. Erään
hypoteesin mukaan nämä ihmiset pelaavat tai ottavat huumeita
lääkitäkseen itseään.
Pelaajat ylioppivat pelaamisen palkitsevuuden
On näyttöä siitä, että kun yksilö asetetaan uuteen palkitsevaan
tilanteeseen, lisääntyy välittäjäaine dopamiinin määrä aivoissa.
Dopamiinilla uskotaan olevan keskeinen rooli siinä, miten yksilö
oppii missä yhteydessä palkinto tulee.
Koska riippuvuutta aiheuttavat huumeet ja pelaaminen rahasta
aktivoivat voimakkaasti ne aivoalueet, joilla tärkeä rooli myös
muistamisessa ja oppimisessa, on mahdollista, että nämä kaksi
käyttäytymismuotoa voivat saada aikaan patologisen tai muuten
valtavan voimakkaan ylioppimisen.
Ihminen ylioppii saamaan voimakkaita elämyksiä, "kicksejä"
pelaamisesta tai huumeista. Tämän seurauksena halu saada kicksejä
voittaa luonnollisesta käyttäytymisestä sadut palkinnot.
Äärimmäisessä muodossaan tästä patologisesta ylioppimisesta voi
syntyä kontrolloimaton halu tai himo saada voimakkaita elämyksiä
pelaamisesta tai huumeiden käytöstä.
Peliriippuvuus esiintyy usein yhdessä alkoholismin ja
mielalahäiröiden kanssa
Yhdysvalloissa yli 40 000 ihmiselle tehdyssä vallitsevuus- eli
prevalenssitutkimuksessa ilmeni, että mm. alkoholismi ja
peliriippuvuus esiintyvät usein yhdessä. Peliriippuvaisista 73
prosenttia kärsii elinaikanaan myös alkoholismista, lähes 50
prosenttia mielialahäiriöistä ja 38 prosenttia
huumeidenkäytöstä.
Peliriippuvuus ei ole olekaan yksittäinen, irrallinen tila, vaan
pikemminkin tila, joka hyvin usein esiintyy yhdessä muiden
psykiatristen diagnoosien kanssa.
Alustavasti positiivisia tuloksia lääkehoidosta
Muutamissa kliinisissä kokeissa ongelmapelaajille on annettu
samaa valmistetta, jota rutiininomaisesti käytetään pakko-oireista,
masennuksesta ja alkoholi väärinkäytöstä kärsiville. Alustavasti
näissä tutkimuksissa on saatu positiivisia tuloksia, mutta tutkitut
potilasjoukot ovat toistaiseksi olleet pieniä.
Peliriippuvuus uusi ja kasvava tutkimusalue
Peliriippuvuuden tutkimus on verrattain uusi, mutta kasvava
tutkimusalue. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on ympäri
maailmaa tehty lähemmäksi kaksisataa tieteellistä tutkimusta
peliriippuvuudesta. Tutkimukset ovat tähän mennessä osoittaneet,
että riippuvuuden syntyyn vaikuttavat eri tekijät ja nämä myös
vaihtelevat yksilöstä ja ihmisryhmästä toiseen.
Suurin osa tutkimuksista käsittelee peliriippuvuutta
psykologisesta tai yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta, mutta
viime vuosina on ilmestynyt tutkimuksia myös biologisesta
näkökulmasta.
Lääketieteelliseen riippuvuustutkimukseen tulisi panostaa, jotta
voitaisiin kartoittaa niitä geneettisiä ja biologisia syitä, miksi
joillakin yksilöillä on suurempi riski peliriippuvuuden
kehittymiseen. Tämän uuden tiedon avulla voitaisiin kehittää
tehokkaampia strategioita tunnistaa ja hoitaa henkilöitä, joilla on
peliriippuvuus tai riski sellaisen kehittymiseen.
Sivun alkuun
|