Kenelle ongelmapelaajien hoito kuuluu?

Tiivstelmä professori Lasse Murron Päihdepäivillä 14.9.2006
pitämästä esityksestä.

Ongelmapelaamisen nykyinen hoito
Onko päihdehuolto oikea paikka ongelmapelaajien hoidolle?
Päihdehuollon vahvuudet ja heikkoudet peliongelman hoitamisessa
Eri pelaajaryhmien erilaiset hoitotarpeet
Käytännön toimenpide-ehdotuksia

Ongelmapelaamisen nykyinen hoito

Tähän asti peliongelmaisten hoito Suomessa on tapahtunut pääosin päihdehuollon erityispalveluissa, mutta satunnaisesti myös psykiatrian poliklinikoilla ja mielenterveystoimistoissa.

Vuosittain hakee apua peliongelmaan 5000-6000 henkilöä A-klinikoilta, mielenterveystoimistoista, kriisikeskuksista, sosiaalitoimistoista ja terveyskeskuksista, seurakuntien diakoniatyöntekijöiltä, laitoshoidosta ja vertaisryhmistä (GA-ryhmät).

Avohoito on aina ensisijainen hoitomuoto peliongelmissa. A-klinikat vastaavat pääosin peliongelmaisten avohoidosta, joillakin paikkakunnilla myös kriisikeskukset. A-klinikoilla on totuttu tekemään työtä addiktio-ongelmien kanssa mm. kognitiivista yksilöterapiaa ja erilaisia perhe- ja ryhmäterapian muotoja käyttäen. Henkilöstöltä löytyy myös osaamista ja tieto-taitoa peliongelmaan liittyvissä erityiskysymyksissä.

Päihdehuollon laitoskuntoutusyksiköistä Kouvolan kuntoutuskeskuksessa ja Tyynelän kuntoutuskeskuksessa Pieksämäellä on ollut erityinen hoito-ohjelma peliongelmaisten laitoskuntoutukseen jo yli kymmenen vuoden ajan. Satunnaisesti on peliongelmaisia hoidettu myös muissa päihdehuollon laitoksissa eri puolilla maata.

GA-ryhmät ovat vertaisryhmiä, jotka toimivat AA:n kaltaisen 12 askeleen ja perinteiden pohjalta itsenäisinä ja viranomaisista riippumattomina vertaistukea antavina ryhminä. GA- toiminta Suomessa on vielä alussa ja toimivia ryhmiä ja kävijöitä on toistaiseksi vähän.

Varhaisvaiheen puuttumisen välineiksi ovat A-klinikkasäätiö ja Sininauhaliitto tuottaneet RAY:n tuella peliongelmaan liittyvää itseapumateriaalia, jota on saatavissa mm. pelipaikoissa ja sosiaali- ja terveyskeskuksissa.

Vuoden 2003 syksystä lähtien on toiminut ongelmapelaajille tarkoitettu Peluuri - auttava puhelin, joka päivystää jokaisena arkipäivänä kuuden tunnin ajan. Palvelu on soittajalle ilmaista. Tätä keskeisten pelinjärjestäjien (Veikkaus, RAY ja Fintoto) rahoittamaa ja STM:n koordinoimaa toimintaa toteuttavat A-klinikkasäätiö ja Sininauhaliitto.

Lisäksi useita tuhansia suomalaisia tekee kuukausittain verkossa A-klinikkasäätiön Päihdelinkin peliriippuvuustestin ja Päihdelinkkiin on avattu myös anonyymipalvelu ongelmapelaajille.

Peliongelmaisten hoito on tapahtunut vuodelta 1987 olevan Päihdehuoltolain sisällä ja hengessä. Hoidot ovat kuntarahoitteisia, laitoskuntoutuksen osalta asiakkailla on joissakin tapauksissa mahdollisuus saada asiakasosuuteen Kelan sairauspäivärahaa tai kuntoutusrahaa.

Onko päihdehuolto oikea paikka ongelmapelaajien hoidolle?

Päihdehaittojen lisääntyessä ja päihdehuollon resurssiongelmien kasvaessa on tullut entistä oikeutetummaksi kysymys: Mikä on oikea paikka ongelmapelaajien hoidolla ja kenellä on vastuu hoidon kustantamisesta?

Kysymys on sitä relevantimpi mitä enemmän hoitoon hakeutuminen lisääntyy. Vastuullinen pelipolitiikka, jolla pelimonopolien oikeutusta ensisijaisesti perustellaan, edellyttää asianmukaisen tuen ja hoidon mahdollisuuden takaamista jokaiselle sitä etsivälle.

Tällä hetkellä eivät edes kaikki pääkaupunkiseudun kunnat kykene päihdehuollon resurssiongelmissaan takaamaan yksilöllistä hoitoa peliriippuvuudesta kärsiville. Päihdehuollon määrärahoissa ei ole korvamerkittyä siivua ongelmapelaajien hoidolle.

Psykiatrinen avohoitokaan ei ole tähän mennessä ottanut asiaa omakseen, vaan pelurit on ohjattu mieluummin päihdehuollon yksiköihin, joissa riippuvuusoireyhtymiä osataan paremmin hoitaa. Psykiatriassa peliriippuvuus määritellään usein käytös- ja hillitsemishäiriöiksi, mutta niiden hoitamisesta on kertynyt vain vähän käytännön kokemusta.

Päihdehuollon vahvuudet ja heikkoudet peliongelmien hoitamisessa

Jos ongelmapelaajien hoito päätetään edelleen pitää päihdehuollon erityispalveluissa tarvitaan ratkaisun hyvien ja huonojen puolien punnintaa.

Päihdehuollon erityispalveluja ja erityisesti A-klinikkajärjestelmää puoltavat näkökohdat:

• Kattava, helposti lähestyttävä, suhteellisen matalan kynnyksen järjestelmä
• Asiakkaille maksuton
• Suhteellisen nopea hoitoonpääsy
• Moniongelmaisuuden ja päihderiippuvuuden asiantuntemus.

• Ongelmapelaajilla vaikeuksia kiinnittyä järjestelmään, jota ei ole rakennettu hänen tarpeilleen.
• Päihdeimago on auttamatta vahva. On selvää, että tämä vähentää päihdeongelmattomien pelaajien hoitoon hakeutumista.
• Vaikka sekä päihdeongelmassa että ongelmapelaamisessa on usein kysymys riippuvuudesta, niin peluri on usein hyvin erilainen ihminen kuin juoppo.
• Työntekijöillä ei yleensä ole erityiskoulutusta juuri peliriippuvuusilmiön ymmärtämiseen.
• Kynnystä ovat nostamassa päihdehuollon erityispalveluiden suuret rerurssiongelmat.

Eri pelaajaryhmien erilaiset hoitotarpeet

Tulevaa hoidon paikkaa kannattaa miettiä myös erilaisten pelaajaryhmien näkökulmasta. Pelaajaryhmät ovat hoidollisessa mielessä toisistaan poikkeavia, joten hoidon haasteet kasvavat.

Lapset ja nuoret:
Nuorisoasemat, lasten psykiatria, nettiin viety hoito?

Nuorisoasemien henkilöstön peliriippuvuuskoulutusta on lisättävä, koska on ilmeistä, että tietokonepeliriippuvuus ja nettiriippuvuus tulevat lisääntymään.

Nuoret aikuiset:

A-klinikka, nettiin viety hoito, GA-ryhmät, Rapeli-yhteisö?

Nuoret aikuiset ovat aktiivisia netin käyttäjiä. Kognitiiviset, koulutukselliset ja yhteisölliset hoitomallit saattavat sopia hyvin tälle ryhmälle.

Ikääntyneet pelaajat:
Ongelmallinen ryhmä nykyisiä hoitovaihtoehtoja ajatellen. Ikääntyneet pelaavat useimmiten kolikkoautomaateilla. He kokevat A-klinikan usein liian leimaavaksi hoitopaikaksi. He eivät juurikaan käytä nettiä. Ryhmätoiminta voisi olla hyvä vaihtoehto, mutta ikääntyneet eivät ole tähän mennessä oikein löytäneet GA-ryhmiä.

Palvelutaloissa on nykyisin paljon ryhmätoimintaa. Voitaisiin kenties kokeilla jossakin palvelutalossa ryhmää, jossa käsiteltäisiin pelaamista vähemmän ongelmanäkökulmasta ja enemmän pelitilanteiden hallinnan näkökulmasta.

Peluurin kokemusten mukaan iäkkäiden kolikkopelaajien ryhmä ei oikein halua hakeutua muunlaisen avun kuin palvelevan puhelimen piiriin, vaikka hoito olisi hyvin järjestetty.

Tätä ryhmää näyttäisi eniten auttavan automaatteja koskevat ratkaisut, joko sijoittelun tai tekniikan osalta: rajallinen kortille pelaaminen tai peleihin muita rajoituksia

Käytännön toimenpide-ehdotuksia

• On entistä tarkemmin kuunneltava ongelmapelaajilta itseltään tulevia toiveita ja palautteita. Peluurin auttava puhelin ja Rapeli-yhteisö tarjoavat erinomaisen tietopohjan.
• On selkeytettävä ongelmapelaajien hoidon ja hoidon rahoituksen turvaavaa lainsäädäntöä.
• Mikäli päihdehuollon erityispalvelut vastaavat jatkossakin pääosasta ongelmapelaajien hoitoa, niin ne tarvitsevat tähän tehtävään osoitetut, korvamerkityt määrärahat henkilöstöä, koulutusta ja tilajärjestelyjä varten
• Mikäli ongelmapelaamisen hoitoon päätetään rakentaa oma, erillinen palvelujärjestelmä, niin on toimintarahoituksen tultava muusta kuin yleisestä kuntarahoituksesta.

Sivun alkuun