Kuntien käytännöt ja tiedon
taso
rahapeliongelmaisten hoidossa
Raportti kuntaselvityksestä
Verkkotiivistelmä Antti Murron tekemästä
raportista
Raportissa esitellään vuonna 2006 tehtyä tutkimusta Kuntien
käytännöt ja tiedon taso rahapeliongelmaisten hoidossa. Tutkimuksen
teki Taloustutkimus Oy ja sen tilasi sosiaali- ja
terveysministeriö.
Mitä tutkittiin ja miten?
Peliongelman käsittely kuntien
palvelujärjestelmässä
Rahapeliongelmaisten
huomiointi, kohtaaminen ja tiedon tarve
Ongelmapelaajien kohtaaminen
palvelupisteissä
Peliongelmaan tarjottavat palvelut
Hoitoon liittyvä osaaminen ja
työntekijöiden tarpeet
Mitä tutkittiin ja
miten?
Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään ongelmapelaajien hoitoon
sijoittumista ja palvelujärjestelmän tiedontasoa rahapeliongelman
käsittelyssä.
Tutkimusta varten laadittiin kaksi kyselylomaketta:
- kuntalomake kuntien sosiaalijohtajille
- palvelupistelomake, jonka sosiaalijohtajan tuli toimittaa
eteenpäin kuntansa palvelupisteisiin.
Kuntalomake lähetettiin kaikille Suomen 431 kunnan
sosiaalijohtajille. Lomakkeita lähetettiin myös harkintaotoksella
yli 50 000 asukkaan kaupunkien alue- ja yksikköjohtajille, joiden
katsottiin voivan vastata kyselylomakkeelle.
Kuntalomake
Sosiaalijohtajille lähetetyn kuntalomakkeen kysymysten asettelu
mahdollisti kysymyskohtaisesti useamman kohdan merkitsemisen. Näin
vastausten yhteisprosenttiluvut nousivat useasti yli sadan
prosentin.
Vastaajille annettiin myös mahdollisuus täsmentää vastauksiaan
avoimeen kenttään mm. hoitopaikan nimen osalta. Osa vastaajista
käytti mahdollisuuden ja merkitsi myös palvelupisteen nimeltä, osa
tyytyi vain rastittamaan lomakkeen tarjoaman karkean jaottelun.
Palvelupistelomake
Kuntien sosiaalijohtajat saivat vapaasti lähettää
palvelupistelomaketta kaikkiin yksiköihin, joita kunta käyttää
peliongelmaisten hoidossa.
Palvelupistelomake kartoitti mm.
- yksiköiden rahapeliongelmaisten kohtaamisen useutta tiedon
tasoa
- ongelman käsittelyä.
Lähetetyt lomakkeet palautuivat seuraavista palvelupisteistä:
- kunnan sosiaalitoimisto (45)
- kunnan terveyskeskus (16)
- päihdehuollon erityispalvelut (16
- psykiatrian poliklinikka (12)
- A-klinikka (24)
- muu (9).
Vastaajan asema organisaatiossa:
- sosiaalityöntekijä (75)
- terveyskeskuslääkäri/sairaanhoitaja (24)
- päihdeterapeutti (7)
- muu (13).
Vastausprosentit
462 lähetetystä kuntalomakkeesta palautui 107. Heikon
tavoitettavuuden vuoksi suoritettiin lomakkeen pohjalta
puhelinkysely puuttuvien suurten kaupunkien edustajille. Näin
kokonaisvastausmääräksi saatiin 130, joka on 28 % alkuperäisestä
postitusmäärästä.
Isojen kuntien painottuessa, tavoitettiin alueet, jotka kattavat
kokonaisuudessaan 57 % Suomen asukasluvusta. Palvelupistelomakkeita
palautui yhteensä 114 kpl.
Selvitys antaa varsin hajanaisen kuvan kuntien käytännöistä
rahapeliongelmaisten suhteen. Aiheen vähäisestä tunnettavuudesta ja
linjausten puutteesta kielisivät mm. selvityksen vastausprosentin
alhaisuus, palveluiden nimeämisen vaikeus ja useat tyhjäksi jääneet
vastauskohdat.
Rahapelikulutus keskittynyttä
Rahapelikulutus on varsin keskittynyttä. Eniten pelaava 2,0 %
aikuisväestöstä vastaa kolmanneksesta kokonaiskulutusta. Nämä
kaikkein eniten pelaavat kuluttavat rahapeleihin 20 kertaa enemmän
kuin kaikki suomalaiset keskimäärin. Puolet kulutuksesta kertyy
runsaimmin pelaavalta 5,5 prosentilta. Tämä on se ryhmä, joille
hoito ja palvelut tulisi kohdentaa.
Peliongelman käsittely kuntien
palvelujärjestelmässä
- Sosiaalipalvelut (79 %).
- Erikseen nimetyt palvelut: sosiaalitoimisto (29 %)
- Sosiaalipalvelujen alainen A-klinikka (9%)
- Yksilöimättömät sosiaalipalvelut (36 %)
- Terveyspalvelut (38 %)
- Mielenterveystyö (10 %)
- Terveyspalveluiden alainen terveyskeskus ja A-klinikka
(5%)
- Muu palvelu -kohdan alle merkitty A-klinikka (8%
)
32 % sosiaalijohtajista ilmoitti, että kunta ylläpitää omaa
palvelupistettään, johon peliongelmasta kärsivät tai heidän
läheisensä ohjataan.15 % vastaajista puolestaan ilmoitti, että
tällainen palvelu tuotetaan yhteistyössä muiden kuntien kanssa.
Kokonaan jonkin muun tahon ylläpitämään palveluun
rahapeliongelmaiset ohjataan 29 % vastaajista mukaan. A-klinikka
oli yleisin palvelupiste, joka mainittiin nimeltä niin kunnan omana
palveluna kuin kuntien yhteistyönä tuotettuna palveluna.
Kysyttäessä kunnan erityisestä palvelupisteestä
peliongelmaisille, erityisen suuri osuus vastaamatta jättäneitä oli
pienimissä, alle 10 000 asukkaan kunnissa (47 %) sekä Länsi-Suomen
läänin kunnissa (44 %).
Rahapeliongelmaisten
huomiointi, kohtaaminen ja tiedon tarve
- Rahapeliongelmaiset huomioidaan joko melko tai erittäin
huonosti (60 %)
- Rahapeliongelmaisten hoitoon tai ehkäisyyn ei kiinnitetä
huomiota (46 %)
- Kunnassa on rahapeliongelmaisten hoitoa varten kirjallinen
ohjelma (1 %)
Noin kolmasosa (34 %) vastaajista oli sitä mieltä, että
peliongelmaiset huomioidaan kunnan palvelujärjestelmässä melko
hyvin. Erittäin hyvänä huomiointia ei pitänyt yksikään
vastaajista.
Etelä-Suomen läänin sekä yli 50 000 asukkaan kunnissa näkemykset
asiasta ovat muita valoisampia. Näissä yli puolet vastaajista on
sitä mieltä, että peliongelmaiset huomioidaan kunnan
palvelujärjestelmässä melko hyvin. 9 % prosenttia vastasi, että
rahapeliongelmien ehkäisy ja hoito on kirjattu osaksi kunnan muuta
hyvinvointiohjelmaa.
Sosiaalijohtajien mukaan rahapeliongelmaisten kohtaaminen kunnan
palveluissa ei ole kovinkaan yleistä.
- Kunnassa kohdataan peliongelmaisia harvemmin kuin kerran
vuodessa (25 %)
- Peliongelmaisia kohdataan kerran kuukaudessa tai harvemmin (27
%)
- Peliongelmaisia kohdataan kerran viikossa tai useammin (8
%)
- Ei tietoa siitä miten usein oman kunnan palveluissa kohdataan
rahapeliongelmaisia. (29 %)
Peliongelmaisten kohtaaminen kunnan palveluissa on selvästi
yleisintä
suurissa, yli 50 000 asukkaan kaupungeissa.
Tieto rahapeliongelmasta
- Kunnan työntekijät hankkivat omatoimisesti tietoa (81 %).
- Kunta järjestää koulutusta peliongelmaisten hoidosta (31
%)
Työnantajien antaman koulutuksen mainitsevat selvästi
keksimääräistä useammin Etelä-Suomen läänin (55 %) ja yli 50 000
asukkaan kuntien (64 %) vastaajat.
Kysyttäessä hoitoon liittyvän osaamisen kehittämisestä, useimmin
mainitut tarpeet ovat lyhytkestoinen koulutus (62 %) ja kirjallisen
tiedon tarve (57 %). Sen sijaan pitkäkestoiselle koulutukselle ei
näytä juurikaan olevan tarvetta, sen mainitsi ainoastaan 3 %
vastaajista, samoin kuin jonkin muun tiedontarpeen.
Ongelmapelaajien
kohtaaminen palvelupisteissä
- A-klinikalla kohdataan rahapeliongelmaisia kerran viikossa tai
useammin (25 %)
- Peliongelmaisia kohdataan palvelupisteessä harvemmin kuin
kerran kuukaudessa 40 %
Sosiaalitoimiston ohella A-klinikoilla ja päihdehuollon
erityispalveluissa sosiaalityöntekijät olivat pääasiallisin
vastaajaryhmä.
Etelä-Suomessa palvelupistelomake palautui ensisijaisesti
päihdepalveluista. Muun Suomen alueella, erityisesti Länsi-Suomessa
lomake palautui useimmin sosiaalitoimistosta. Lapin ja Oulun läänin
kunnista palautuneiden vastausten määrä jäi hyvin alhaiseksi.
Miten peliongelman esiintyminen selvitetään asiakkaiden
kohdalla?
- Rahapeliongelman mahdollisuus kartoitetaan, jos siihen ilmenee
erityistä tarvetta (46 %)
- Ongelman ottaa useimmiten esiin asiakas itse (40 %)
- Rahapeliongelma on todettu useimmiten toisessa palvelupisteessä
(6 %)
- Ongelma kartoitetaan jollain muulla tavalla (6 %)
- Rahapeliongelman mahdollista esiintymistä ei kartoiteta
järjestelmällisesti palvelupisteessä (26 %)
- Rahapeliongelman mahdollisuus kartoitetaan kaikkien asiakkaiden
osalta
(2 %)
Peliongelma osana laajempaa ongelmakokonaisuutta
Vain 18 % katsoi itse pelaamisen olevan pelaamisesta kärsivän
asiakkaan pääasiallinen ongelma.Useimmin mainitut pääongelmat
olivat päihdeongelmat (39 %), mielenterveysongelmat (21 %) ja
taloudelliset ongelmat (19 %). Erityisesti sosiaalitoimistoissa
peliongelma näyttää tulevan esiin osana asiakkaan laajempaa
ongelmakokonaisuutta. Apua ollaan alun perin tultu hakemaan
johonkin muuhun.
Peliongelmaan tarjottavat
palvelut
Peliongelmaiselle
- Ohjausta ja neuvonta (78 %)
- velkaneuvonta (30 %)
- laitoskuntoutus (25 %)
- ohjaus A-klinikalle (24 %)
- terveydenhoitopalvelut (22 %).
Muutamat vastaajat olivat lomakkeen avoimeen kohtaan maininneet
erikseen terapiakeskustelut palvelupisteessä annettavaksi
avuksi.
Peliongelmaisten läheisille
- Ohjaus ja neuvonta (80 %).
- velkaneuvonta (16 %)
- ohjaus A-klinikalle (11 %)
- ohjaus muuhun hoitopaikkaan (11 %)
Myös läheisille tarjottavaksi palveluksi olivat muutamat
vastaajat maininneet terapian.
Nuorille, alle 18-vuotiaille peliongelmaisille
- Ohjaus ja neuvonta (61 %).
- terveydenhuoltopalvelut (16 %)
- muuhun hoitopaikkaan ohjaaminen (13 %)
Muiden asioiden saamat maininnat jäivät alle kymmeneen
prosenttiin. Vastaamatta jättäneiden osuus on selvästi suurempi
kuin kysyttäessä täysi-ikäisille peliongelmaisille ja
peliongelmaisten läheisille tarjottavia palveluita.
Lomakkeen avoimeen kohtaan oli nuorten kohdalle annettavaksi
palveluksi ilmoitettu mm. ohjaus nuorisoasemalle ja nuorten
päihdepysäkille. Terapiakeskustelut mainittiin myös erikseen.
Hoitoon
liittyvä osaaminen ja työntekijöiden tarpeet
Rahapeliongelmaisia hoitavissa palvelupisteissä näyttää olevan
tarvetta hoitoon liittyvän osaamisen kehittämiseen
- Työntekijät hankkivat omatoimisesti tietoa (88 %)
- Lyhytkestoisen koulutuksen tarve (76 %)
- A-klinikat: pitkäkestoisen koulutuksen tarve (46 %)
- Kirjallisen tiedon tarve (69 %)
Pitkäkestoisen koulutuksen tarve korostuu ammattiryhmistä
lääkäreillä/sairaanhoitajilla (42 %), päihdehuollon
erityispalveluissa (38 %) ja A-klinikoilla (46 %) työskentelevillä
vastaajilla sekä Etelä-Suomen läänin palvelupisteissä
työskentelevillä vastaajilla (32 %).
Sivun alkuun |