Patologisten pelaajien kognitiivinen ja behavioraalinen hoito

Professori Robert Ladouceur, University of Laval, Quebec, Canada:
SNSUS 2009 Preconference workshop 18.5.2009 Helsinki

Psykologi, professori Robert Ladouceur tarjosi peliongelmaisten parissa työskenteleville terapeuteille ja muille toimijoille neuvoja rahapeliongelmaisten hoitoon. Ladouceurin kognitiivinen menetelmä on laajasti käytetty. Hän tarjosi kuulijoilleen buffetin eri asioista ja yhden työkalun lisää terapeuttien kliiniseen työkalupakkiin. Hänen mukaansa hyvä kliinikko koostuu eri taustojen pohjalta syntyneistä kokemuksista.

Terapian onnistumiseksi terapeutin on oltava hyvä kliinikko:

- kuunneltava asiakasta
- tunnettava terapian tavoite (täydellinen pelaamattomuus vai hallittu pelaaminen)
- tunnettava terapian taustalla olevan teoria.

Workshopin tavoitteena oli, että kuulijoista tulisi parempia rahapeliongelmaisten auttajia. Siinä opeteltiin mm. rooliharjoitusten avulla tunnistamaan ongelmapelaamiseen liittyviä asioita ja hoitamaan rahapeliongelmaisia paremmin.

Ongelmapelaaminen episodinen ja vaihteleva häiriö
Ehkäisyn ja hoidon tavoitteiden määrittäminen tärkeää
Kliinisiä havaintoja ongelmapelaajista
Fokus pelaajan mielen sisäisessä dialogissa
Terapeutti lisää pelaajan tietoisuutta automaattisista ajatuksista
Mitä on sattuma tai onni?
Virheellisten syy-seuraus -päätelmien korjaaminen
Muuttumisen edellytykset

Ongelmapelaaminen episodinen ja vaihteleva häiriö

Se ei se ole progressiivinen niin, että pelaaja väistämättä etenisi esim. SOGS-skaalalla alemmasta pistemäärästä ylempiin. Ladouceurin menetelmä pätee muuhun pelaamiseen kuin pokeriin. Esim. bingo- ja pokeririippuvuus ovat hyvin erilaisia ja peliriippuvuudesta puhuttaessa tulisikin erotella, mistä pelistä pelaaja on riippuvainen.

Ehkäisyn ja hoidon tavoitteiden määrittäminen tärkeää

Rahapeliongelmia ehkäistessämme on tärkeää pohtia, mitä haluamme ehkäistä:
- rahapelaamisen haittoja
- rahapelaamista
- ongelmapelaamista?

Toisin sanoen on tärkeää määritellä tarkasti ehkäisevien toimenpiteiden kohde. On myös huomioitava, että rahapeliongelmien ehkäisy on laaja alue käsittäen mm. koulutustapahtumat sekä rahapelipolitiikkaan vaikuttamisen.

Tavoitteiden määrittäminen on tärkeää myös hoidossa: Jos asiakkaalla on sekä useanlaisia mielenterveysongelmia että peliongelma, mikä tällöin on hoidon tavoite?

On myös huomioitava, mitä pelaaja itse haluaa hoidolta. Pelaajien tavoitteet hoidon suhteen voivat olla erilaisia:
- vapautus pelaamisesta
- vapautus pelaamisen aiheuttamasta syyllisyydestä
- vapautus pelaamisesta aiheutuvasta syyllistämisestä läheisten taholta.

Kliinisiä havaintoja ongelmapelaajista

Ongelmapelaaja ei viimeisimpinä pelivuosinaan ole enää pelannut voittaakseen vaan saadakseen hyvitettyä häviönsä. Ongelmapelaajan käsite on huonosti määritelty ja sitä on koetettu määritellä lähinnä negatiivisten seuraamusten kautta. Tämä on kuitenkin vaikeaa, sillä tällöin pitäisi tietää, ajatellaanko ongelmapelaamisen merkiksi esim. pelaamiseen käytettyä rahamää-rää vai aikaa.

Monilla ongelmapelaajilla on taloudellisia ongelmia ja tämä aiheuttaa heille konfliktin: maksaakseen velkansa heidän on pakko jatkaa pelaamista. Terapeutin on myönnettävä tämä konflikti ja tunnustettava, että asia voi oikeasti olla näin. Pelaajaa tulee kuitenkin muistuttaa siitä, että samalla riski uusiin häviöihin kasvaa.

Ihmisillä voi olla erilaisia syitä pelata, esimerkiksi raha tai pako. Joillekuille pelaaminen voi myös merkitä viimeistä mahdollisuutta saada rahaa.

Fokus pelaajan mielen sisäisessä dialogissa

Terapiassa tulisi keskittyä rahan, ajan, konfliktien tai ongelmien sijaan pelaajan mielen sisäiseen dialogiin. Pelaajan automaattiset käyttäytymismallit estävät häntä kuuntelemasta omaa sisäistä puhettaan.

Pelaaja saattaa sanoa itselleen esimerkiksi:
- En ole varma voitostani mutta toivon voittavani.
- Tämä on viimeinen kerta kun pelaan.

Tämä sisäinen puhe ylidominoi niin, ettei pelaaja usko, kun terapeutti sanoo hänelle, ettei pelaaminen kannata, sillä pelaajan maailmassa se kannattaa.

Pelaajalla voi myös olla virheellisiä uskomuksia:
- Myöhästyin junasta ja se on merkki siitä, että minun pitää mennä pelaamaan.
- Ystäväni on tänään käymässä tässä kaupungissa ja se tuottaa minulle pelionnea.

Pelaajan maailmassa pelaamaan meneminen on tällöin loogista toimintaa.

Terapeutti lisää pelaajan tietoisuutta automaattisista ajatuksista

Terapian tavoitteena on korjata pelaajan virheellisiä kognitioita mutta tätä ennen terapeutin pitää lisätä pelaajan tietoisuutta ajatuksistaan. Mitä tietoisemmaksi pelaaja tulee ajatuksistaan, sitä helpompaa on myös virheellisten ajatusten korjaaminen.

Terapeutin on varottava ajautumasta pelaajan kanssa tämän uskomuksiin perustuvaan väittelyyn pelien luonteesta ja tuloksiin vaikuttamisesta. Jos näin käy, on terapiassa on hypätty ajatusten tietoiseksi tekemisen vaiheen yli.

Mitä sanoit itsellesi?
Terapeutin kannattaa kysyä pelaajalta mieluummin konkreettisia kuin laajoja, "globaaleja" kysymyksiä. Pelaajalta ei kannata kysyä "mitä ajattelit mennessäsi pelaamaan" vaan yksityiskoh-taisemmin "mitä sanoit itsellesi mennessäsi pelaamaan".

Hyviä kysymyksiä ovat myös:
- Haluaisin sinun kuuntelevan, mitä sanot itsellesi.
- Haluaisin sinun olevan avoin sille, mitä sanot itsellesi.

Omien ajatusten kuuntelua ja kertomista voi myös havainnollistaa kysymällä:
- Mitä terapeutti kuulisi, jos pelaajan aivoihin olisi kytketty elektrodi, jonka vastaanottopää olisi terapeutin korvassa?
- Mitä pelaaja ajattelisi, jos hän "päiväunelmoisi"?
Kärsivällisyyttä ja ajatusten listaamista

Ajatuksista tietoiseksi saattamisen vaiheessa tulee olla kärsivällinen. Tietoisuuden lisääminen antaa pelaajalle vastuullisen ja aktiivisen roolin omassa elämässään mutta voi olla hänelle myös tuskallista ja yllättävää. Sisäinen puhe on yksi keskeinen pelaajaa ohjaava asia ja automaattiset ajatukset kannattaa jopa listata ja dokumentoida. Pelaaja voi myös kirjoittaa ajatuksiaan paperille esimerkiksi kahdesti päivässä.

Tietoisuuden lisäämiseen voi olla monta tapaa ja kukin terapeutti voi käyttää omaa tapaansa. Tavoitteena on selvittää, kuinka pelaaja on tullut niihin johtopäätöksiin, jota hän ajattelussaan tekee ja tuoda esiin pelaajan irrationaaliset ajatukset.

Terapeutin tulee olla pelaajaa kohtaan vaativa mutta myös palkitseva, sillä tämä on ensi kertaa tilanteessa, jossa hän ei voi valmiiksi osata vastata terapeutin kysymyksiin. Se, että pelaaja joutuu miettimään vastausta terapeutin kysymykseen, on merkki siitä, ettei kyse ole enää yhtä automaattisista ajatuksista kuin ennen tai ainakin siitä, että pelaaja prosessoi asioita.

Mitä aktiivisempi pelaaja on ajatuksista tietoiseksi tulemisen vaiheessa, sitä aktiivisempi hän on myös ajattelunsa muuttamisessa.

Mitä on sattuma tai onni?

Pelit voidaan luokitella:
1) strategisiin peleihin, joissa taidolla on merkitystä
2) pelkkään sattumaan perustuviin peleihin.

Ongelmapelaajat usein luulevat voivansa ennustaa tai hallita rahapelien tuloksia. Tällöin on kyse virheellisistä havainnoista.

Näiden uskomusten tarkastelussa kannattaa käyttää kysymystä "Mitä sanot itsellesi kun sanot olevasi onnekas?". Jos pelaajalta kysyy "miksi olet onnekas", alkaa pelaaja etsiä "teoriaa" onnekkuuden selittämiseksi, mikä taas ei ole se asia, johon terapeutti halusi päästä kysymyksellään käsiksi.
On tärkeää muistaa, että sattumapeleissä pelin opiskelu tai harjoittelu ei paranna pelitulosta vaikka pelaajat näin luulevat.

Kaikilla virheellisillä havainnoilla on yksi yhteinen nimittäjä: pelaajat tekevät kausaalisen riippuvuuden kahden sattumanvaraisen tapahtuman välille. Näin tehdessään he myös kieltävät rationaalisen ajattelun ja antautuvat virheellisten kognitioiden varaan. Sattumaan perustuvan pelin tuloksen ennustaminen on toisaalta ihmisille ominainen tapa: myös ei-ongelmapelaajat tekevät näin ja ihmiset pyrkivät ennustamaan pelin tulosta jopa silloin kun heillä ei ole mitään hävittävää.

Pelaajille on tyypillistä myös mieltää noppien tai korttien toimivan kuin niillä olisi muisti, eli että todennäköisyys tietyn silmäluvun tai kortin esiintymiseen suurenee sitä mukaa kun noppia tai kortteja on "käytetty pois". Pelikoneet, nopat tai korttipakka eivät kuitenkaan toimi tällä tavalla vaan todennäköisyys tiettyyn tulokseen on aina yhtä pieni pelikerroista riippumatta.

Virheellisten syy-seuraus -päätelmien korjaaminen

Terapeutti kyseenalaistaa pelaajan virheelliset päätelmät ja ennustukset mutta pelaajan on myös itse omaksuttava itsekriittinen asenne. Pelaajan tulee siis haastaa uskomustensa validiteetti.

Terapeutti voi ohjata pelaajan huomaamaan, että pelaajan käyttämä ennustus pelin tuloksesta on toisinaan johtanut voittoihin mutta toisinaan myös häviöihin. Näin pelaaja ymmärtää ennustuksensa paikkansa pitämättömyyden ja tunnistaa ajattelutapansa virheellisyyden. Ennusmerkeistä tuleekin pelaajan ystävien sijaan hänen vihollisiaan, joihin ei voi luottaa. Terapeutti luo pelaajassa kognitiivisen dissonanssin, mikä aiheuttaa sen, että pelaaja haluaa itse muuttua.

Mikä tahansa, millä voi vähentää pelaajan virheellisiä uskomuksia voi toimia. Näin vähennetään myös "täpärän häviön" (near miss) kokemuksia.

Pelaajaa voi auttaa myös ymmärrys siitä, että peliautomaatin hedelmät ovat vain symboleja ilman erityistä merkitystä.

Lisäksi on tärkeää ymmärtää, että pelikoneet on ohjelmoitu tuottamaan voittoa omistajilleen eivätkä pelaajille. Useinhan pelaajat ajattelevat voivansa voittaa pelikoneen tai pelijärjestelmän.

Muuttumisen edellytykset

Jotta pelaaja voisi muuttaa ajattelutapojaan, on hänen tunnistettava ja hyväksyttävä, että pelaamalla hävitty raha on hävitty iäksi.

Hänen on myös lakattava ajattelemasta, että pelaaminen on ratkaisu hänen ongelmiinsa.

Lisäksi hänen on hyväksyttävä, että pelaamisesta luopuessaan hän menettää itselleen tärkeän ja mieluisan aktiviteetin.

Hänen täytyy myös suunnitella taloutensa uudelleen sekä työskennellä kovasti löytääkseen uusia coping-strategioita.