2.1.2008
Pelipoliittisten ja koulutuksellisten toimenpiteiden
vaikuttavuus peliongelman ehkäisyssä
Tiivistelmä kanadalaisesta kirjallisuuskatsauksesta. Mari
Pajula
Pelihaittojen ehkäisyyn pyritään sekä koulutuksellisin että
pelipoliittisin toimin
Kanadalaisen kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan sitä, mitä
pelihaittojen ehkäisyn vaikuttavuudesta ja luonteesta tiedetään.
Katsaus on tehty kanadalaiselle tutkimuskeskukselle (Ontario
Problem Gambling Research Centre).
Katsauksessa jaotellaan ongelmapelaamisen ehkäisy
a) koulutukselliseen ja kasvatukselliseen toimintaan
(educational initiatives).
b) pelipoliittiseen toimintaan (policy initiatives)
Koulutukselliset ja kasvatukselliset toimet tähtäävät yksilön
sisäiseen muutokseen tiedossa, taidoissa, asenteissa ja
uskomuksissa. Pelipoliittisilla toimilla pyritään ulkoisia
olosuhteita muuttamalla ehkäisemään ongelmapelaamisen syntyä. Näitä
ulkoisia olosuhteita ovat pelien saatavuus ja niiden jakelu.
Pelihaittojen ehkäisyn reunaehdot
- Ongelmapelaamisen riskiä voidaan väestötasolla vähentää, mutta
ei koskaan kokonaan eliminoida, koska riskitekijöitä on niin monia
ja joillakin niistä on myös biologinen pohja.
- Monet riskitekijät liittyvät myös muihin riippuvuuksiin ja
psykopatologiaan. Siksi laaja-alaisesti moniin eri ongelmiin
kohdentuvat yleiset ehkäisytoimet ovat tehokasta pelihaittojen
ehkäisyä etenkin nuorten kohdalla.
- Koska peliongelman syntyy vaikuttavat lukuisat sekä sisäiset
että ulkoiset tekijät, tehokas ehkäisy vaatii pitkäkestoista,
monipuolista ja koordinoitua toimintaa, joka on eri-ikäisten
väestöryhmien saatavilla.
Ehkäisytoimien vaikuttavuudesta vähän tietoa
Ehkäisytoimien ja aloitteiden moninaisuus kertoo siitä, että
rahapelaamisesta aiheutuvien haittojen vähentäminen on viime
vuosina ollut erityisen kiinnostuksen kohteena. Useiden toimien
vaikuttavuudesta on kuitenkin vain vähän tietoa. Erityisesti
koulutuksellisten tai valistuksellisten toimenpiteiden
vaikuttavuudesta on vain vähän näyttöä.
Aihepiiristä tarvitaankin lisää tutkimusta ja siinä tulisi
keskittyä erityisesti muutokseen ihmisten käyttäytymisessä.
Ongelmapelaamisen laajuutta arvioivat säännöllisesti toistettavat
tutkimukset ovat yksi väline ehkäisyn vaikuttavuuden arvioinnissa.
Ehkäisyn kehittämisessä tulisi aiempaa enemmän hyödyntää
käyttäytymisen muutosta koskevaa teoriapohjaa.
Ongelmapelaamisen ehkäisyssä on eniten käytetty menetelmiä,
joilla on todettu olevan kaikkein vähiten vaikuttavuutta. Paljon
käytettyjä ehkäisytoimia ovat muun muassa tiedotus- tai
valistuskampanjat. Potentiaalisesti vaikuttavampia toimia
puolestaan sovelletaan käytäntöön usein riittämättömällä tavalla,
jolloin vaikuttavuus niidenkin kohdalla on vain vähäinen.
Esimerkiksi pelien saatavuutta (mm. automaattien määrä) vähennetään
usein liian vähän.
Tehokas pelihaittojen ehkäisy tarkoittaa myös pelituottojen
pienenemistä
Yhtenä syynä vaikuttavuuden vähäisyyteen tutkijat pitävät sitä,
että päätökset ehkäisytoimista ja niiden käytännön soveltamisesta
tekevät tutkijoiden tai asiantuntijoiden sijaan yleensä joko pelien
tarjoajat tai hallinnon edustajat, jotka tarkastelevat toimia
muusta kuin haittanäkökulmasta (esim. taloudellinen tai juridinen
tarkastelu). Tällöin pyritään usein löytämään sellaisia
ehkäisykeinoja, joilla ei olisi vaikutusta pelien tuottoihin.
Tutkijoiden mukaan tehokas haittojen ehkäisy tarkoittaa lähes
väistämättä pelituottojen osittaista pienenemistä, sillä
ongelmapelaajat tuovat suuren osan pelituotosta.
Tutkijat peräänkuuluttavatkin hyväksyntää sille, että tehokas
pelihaittojen ehkäisy todennäköisesti tarkoittaa samalla
vaikuttamista myös ongelmattomasti pelaaviin sekä pelituottoihin.
Muilta politiikan ja lainsäädännön alueilta on löydettävissä
esimerkkejä rajoitusten hyväksynnästä, vaikka ehkäisytoimet
todennäköisesti ovat tarpeellisia vain osalle väestöstä (esim.
aseenkantoluvat).
Muilta alueilta löytyy esimerkkejä myös siitä, kuinka suoran
tuoton kaventamista ei nähdä esteenä sosiaalisesti vastuullisen
politiikan toteuttamiselle (esim. tupakan mainonnan ja kulutuksen
rajoittaminen).
|