MERTTU -tutkimushankkeen taustaa

Suomen mielenterveyspalveluissa on tapahtunut monia rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia viime vuosikymmeninä. Psykiatrisen laitoshoidon alasajon lisäksi suurimpia tapahtumia ovat olleet lainmuutokset:

• 1991 (erikoissairaanhoitolaki)
• 1993 (sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuslaki

joilla mielenterveyspalveluiden järjestämisvastuu siirrettiin yksiselitteisesti kunnille.

Kyseessä oli poikkeuksellisen jyrkkä palvelujärjestelmän hajauttaminen, jonka alullepanon jälkeen Suomessa vallitsi puoli vuosikymmentä kestänyt ja erityisesti kuntatalouksia koetellut syvä taloudellinen lama.

On esitetty huolestuneisuutta siitä, että taloudellisen ja muun tuen puutteessa mielenterveyspalveluiden ja erityisesti avohoidon kehittämistyöhön ei ole pystytty monessa tapauksessa kiinnittämään riittävää huomiota.

Suomalaisten yleisen terveyden tiedetään monessa suhteessa kohentuneen erilaisten elintapamuutosten myötä. Kansalaisten mielenterveydessä ei kuitenkaan käytettävissä olevien tutkimusten valossa ole tapahtunut suuria muutoksia.

Työelämän vaatimusten voidaan ajatella koventuneen, kun tietoyhteiskunta edellyttää alati vaativampia teknisiä taitoja ja samalla taloudellisuuden ja tehokkuuden vaatimukset painottuvat entisestään. Pärjääminen vaatii yhä enemmän psyykkistä sietokykyä ja jaksamista, mikä saattaa pahimmillaan sulkea työelämän ja keskeisen sosiaalisen toiminnan piiristä ihmisiä, joilla on mielenterveyden ongelmia tai jotka tarvitsevat runsaasti tukea jo tavanomaisesta arkielämästä selviämiseen.

Pahimmillaan pärjäämättömyys tai väliinputoaminen tulee näkyviin

• työkyvyn menetyksinä
• ennenaikaisina eläköitymisinä
• erilaisena sairastavuutena
• kuolleisuuden lisääntymisenä ja
• lisääntyneenä psykiatrisen laitos- ja lääkehoidon tarpeena.

Nykyisessä tilanteessa on tärkeää vahvistaa sitä palvelujärjestelmää, joka tukee mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten jaksamista ja psykososiaalista pärjäämistä. Tämän tavoitteen tukemiseksi MERTTU-hanke pyrkii selvittämään, millä tavoin mielenterveyspalvelut on nykyään järjestetty ja mikä tapa olisi vaikuttavin. Tämä selvitys tulee tuottamaan tärkeää tietoa sekä palvelujärjestelmän kehittämisen pohjaksi, että tieteelliseen tutkimukseen. Tämäntyyppinen hanke on mahdollista toteuttaa juuri Suomessa, jossa on paitsi erinomaisia kansallisia rekistereitä, niin perinteisesti myös yleistä myötämielisyyttä tällaisten suurten selvitysten tekemiseen.