Vaikutusteema: Kulttuuriympäristö ja ihminen

Ihmiset asuvat kylissä ja kaupungeissa

Kulttuuriympäristö on ihmisten jokapäiväinen elinympäristö, jossa on esillä historiallisia piirteitä. Se näkyy maisemana, fyysisinä rakennuksina ja tarinoina.

Kulttuuriympäristö -käsitteen lähtökohtana on, että fyysisessä ympäristössä olevat historialliset piirteet ymmärretään asiayhteydessään ja osana laajempaa kokonaisuutta.

Kulttuuriympäristö voi esimerkiksi olla:

• Alue, jonka eri osat kuvaavat yhdessä tiettyä ajanjaksoa tai tapahtumaa, esimerkiksi maanjakoa tai maatalouden uudistamiselle tyypillisiä ositusjakomalleja.
• Alue, joka edustaa toiminnallista yhteyttä esimerkiksi rannikkoasutuksen ja sen perustana olevien luonnonvarojen välillä.
• Alue, joka heijastaa ihmisen ajatusmaailmaa tai uskomuksia, joissa luonnonelementteihin kiinnittyy erityisiä ominaisuuksia tai niitä on kuvattu saduissa ja paikallisessa perinteessä.

Alueen ominaispiirteiden selvittäminen

Kulttuuriympäristöanalyysissä selvitetään kohdealueen kulttuurihistoriallinen kehitys ja kuvataan alueen kulttuuriperintöä yleisesti. Vaikutusten arvioinnin haasteena on löytää kulttuuriympäristön ominaispiirteet ja arvot ja kuvata niitä historiallisessa ja toiminnallisessa yhteydessään. Vaikka ihminen on muovannut suurinta osaa ympäristöstämme, eivät kaikki historialliset jäljet ole yhtä tärkeitä vaikutusten arvioinnissa.

Analyysin laajuuteen vaikuttavat sekä hankkeen että ympäristön luonne. On tärkeää ymmärtää, mitä nykypäivän maisema kertoo - kuinka se on syntynyt ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet siihen. Lisäksi tarvitaan tietoa alueen historiasta ja kulttuurihistoriallisista pääpiirteistä.

Kulttuuriympäristön herkkyyden arviointi

Kulttuuriympäristön herkkyydellä tarkoitetaan tässä ympäristön kykyä kestää tai olla kestämättä toimenpiteitä ja muutoksia. Herkkyys on yhteydessä kulttuuriympäristön ominaisuuksiin ja sen arvoihin liittyviin merkityksiin sekä myös siihen, millaisia vaikutuksia hanke aiheuttaa.

Arvioinnissa kuvataan alueen tärkeimmät - ja siten herkimmät - kulttuurihistorialliset piirteet ja arvot ja arvioidaan, millaisia vaikutuksia hanke aiheuttaa. Kulttuuriympäristön herkkyys kertoo alueen sietokyvystä hankkeen vaikutuksille. Se tuo esille myös sen, miten paljon vaikutuksia alue ylipäänsä kestää. Herkkyyttä voidaan kuvata asteikolla suuresta pieneen.

Samalle alueelle kohdistuvien hankkeiden vaikutukset ovat erilaisia riippuen siitä, mihin tekijöihin vaikutetaan ja millä tavalla. Esimerkiksi kulttuurihistoriallisesti merkittävän ympäristön halki johdetun uuden moottoritien vaikutukset ovat sekä suoria että välillisiä. Voimalinjan vetäminen saman alueen halki aiheuttaisi pääosin vain suoria visuaalisia vaikutuksia. Kulttuuriympäristön herkkyys moottoritiehen on näin ollen toisenlainen kuin voimalinjaan.

Kulttuuriympäristön arvot voivat elämyksellisten arvojen sijaan liittyä erityisesti historiallisiin asutusmalleihin tai tiestöön. Tällainen alue on hyvin herkkä sen rakenteita muuttaville pysyville toimenpiteille, kuten uusille teille, kadun johtamiselle tunneliin tai rakennusten muutoksille.

Kulttuuriympäristöön kohdistuvien vaikutusten kriteerejä

Hankkeen vaikutuksista voidaan esittää erilaisia arviointikriteerejä, jotka pohjautuvat kulttuuriympäristöanalyysissä tehtyihin arvo- ja herkkyysarviointeihin, hankkeen aiheuttamiin vaikutuksiin tai niiden ominaisuuksiin.

Osa vaikutusten arviointikriteereistä perustuu valtakunnallisiin, alueellisiin tai paikallisiin tavoitteisiin, ja ne kuvastavat hankkeen suhdetta kulttuuriympäristöön:

• Onko hanke sovitettavissa alueen kulttuurihistoriaan yleisesti vai sen erityispiirteisiin?
• Säilyttääkö ja kehittääkö hanke alueen kulttuuriarvoja niitä voimavaroina hyödyntäen?
• Onko hanke lähtökohtana kulttuuriympäristön jatkuvalle käytölle?
• Välttyvätkö arvokkaimmat alueet toimenpiteiltä?

Osa kriteereistä liittyy hankkeen vaikutusten aiheuttamiin muutoksiin alueella:

• Aiheuttaako hanke välittömiä toimenpiteitä ja muutoksia kulttuuriympäristöön, mukaan lukien myös arvioinnin suunnitteluvaiheen toimenpiteet ja muutokset?
• Aiheuttaako hanke välillisiä muutoksia kulttuuriympäristöön, esimerkiksi kauaskantoisia vaikutuksia sen tulevalle kehitykselle tai muuttuvatko varsinaisen hankealueen ulkopuoliset alueet?
• Ovatko muutokset luonteeltaan fyysisiä vai toiminnallisia?
• Ovatko muutokset luonteeltaan visuaalisia vai elämyksellisiä?
• Ovatko muutokset luonteeltaan pysyviä vai väliaikaisia?

Kolmas kriteeristö liittyy tavoitteisiin tai pyrkimyksiin, joita alueen kulttuuriympäristön säilyttämiseksi ja kehittämiseksi on olemassa. Tämä kriteeristö arvioi sitä, minkä asteisina nämä tavoitteet eri hankevaihtoehdoissa toteutuvat tai eivät toteudu, esimerkiksi:

• Vahvistetaanko vai heikennetäänkö kulttuuriympäristöprofiilia tai alueen kulttuurihistoriallista luonnetta?
• Lisääntyvätkö vai vähenevätkö mahdollisuudet kulttuurihistoriallisten laatutekijöiden säilymiseksi?
• Muuttuvatko kulttuuriympäristön tarjoamat edellytykset toiminnoille, asukkaille tai käyttäjille nykyistä paremmiksi vai huonommiksi?

Viimeinen kysymys voi liittyä erilaisiin käytännön asioihin tai kulttuuriympäristöarvoihin, joihin hankevaihtoehto vaikuttaa. Se voidaan myös esittää lopullisessa vaikutusten arvioinnissa pohdittaessa sitä, ovatko muutokset myönteisiä vai kielteisiä.

Jokaisessa hankevaihtoehdossa on tärkeä arvioida sietotaso sille tärkeiden asioiden, kuten yhteyksien, järjestelmien ja ympäristöjen kannalta. Lisäksi arvioinnissa on huomioitava oleelliset yksittäistekijät ja muut vaikutusarvioinnin kriteerit, muun muassa kulttuuriympäristön tuleva käyttö ja kehitys.

• Vahvistuuko vai heikkeneekö alueen kulttuuriympäristöprofiili ja kulttuurihistoriallinen luonne?
• Lisääntyvätkö vai vähenevätkö mahdollisuudet suojeltavien, kulttuurihistoriallisesti merkittävien alueiden ja kohteiden säilyttämiseksi?
• Paranevatko vai huononevatko alueen tai aluetta käyttävien asukkaiden toimintaedellytykset?
• Lisääntyvätkö vai vähenevätkö kulttuuriympäristön kokemisen mahdollisuudet?
• Lisääntyvätkö vai vähentyvätkö päästö- tai meluhaitat?
• Aiheutuuko arkielämälle hyötyä vai haittaa (tuleeko kulttuuriympäristöön esimerkiksi uusia, myönteisiä arvoja)?

Lähde: Pohjoismainen ministerineuvosto (2002). Kulttuuriympäristö ympäristövaikutusten arvioinnissa - opas pohjoismaiseen käytäntöön. Nord 2002:5.

Tarkemmin aiheesta

Ympäristö vaikuttaa ihmiseen

Kulttuuriympäristön ominaisuuksien arvottaminen

Tutustu myös

Kulttuuriympäristön tarkastelu seurannassa

Valtakunnallisesti merkittävät esihistorialliset suojelualuekokonaisuudet. Sisäasiainministeriö, Kaavoitus- ja rakennusosasto. Tiedotuksia 311983. Helsinki 1983.

Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. 1993.

Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö II. Ympäristöministeriö, mietintö 66/1992.

Perinnemaisemainventoinnit. Alueelliset ympäristökeskukset.

Putkonen, Lauri, Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat teollisuusympäristöt. Ympäristöministeriö, Kaavoitus- ja rakennusosasto. Tutkimus 4/1988. Helsinki 1989.

Suomalaisia puukaupunkeja. Hoito, kaavoitus ja suojelu. Ympäristöministeriö. Selvitys 5/1995 (sisältää 8 kaupungin säilyneisyysanalyysin).

Satakunta sahaa Suomessa. Museoviraston rakennus- historian osastonjulkaisu 18/1996.

Hiidenkiuas ja Tulikukka. Opas arkeologisen I kulttuuriperinnön hoitoon. Museovirasto 1999.

Tie yhdistää. Tiemuseon julkaisu 2.

Seutukaavaliittojen, maakuntaliittojen, seutukuntien ja kuntien kulttuurimaisemaa koskevat selvitykset, inventoinnit ja luettelot.

Painamattomia lähteitä

RKY 2000. Vuonna 1993 ilmestyneen Rakennettu kulttuuriympäristö -julkaisun tarkennettu laitos. Tietokanta Museovirastossa.

Muinaisjäännösrekisteri. Tietokanta Museovirastossa.

Museoviraston temaattiset inventoinnit:

• Ruukki-inventointi. Aineisto Museoviraston arkistossa.
• Vaasa- ja suurvalta-ajan kaupunkiarkeologinen inventointiprojekti (monistesarja ja verkkojulkaisu).
• Keskiajan kaupungit 1-4 (raporttisarja).