Vaikutusteema: Sosiaalisesti kestävä kehitys ja tasa-arvo

Suunnitelmien ja ohjelmien vaikutusten arvioinnissa on tarkasteltu vaikutuksia, joita ei yleensä ole käsitelty hankkeiden arvioinnissa. Tällaisia uusia vaikutusteemoja ovat sosiaalinen kestävyys ja tasa-arvo.

Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää ihmiskunnan nykyiset tarpeet vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuutta tyydyttää omia tarpeitaan. Tulevilla sukupolvilla tarkoitetaan ihmisiä, jotka eivät voi vaikuttaa nykyisyydessä tehtäviin päätöksiin, mutta joutuvat kuitenkin kantamaan näiden päätösten seuraukset. He voivat olla esimerkiksi lapsia, asuinalueen tulevia asukkaita tai vielä syntymättömiä ihmisiä. Kestävää kehitystä voidaan tarkastella eri mittasuhteissa; maailmanlaajuisesti, kansallisesti, alueellisesti tai paikallisesti. Kestävän kehityksen käsite jaotellaan usein kolmeen ulottuvuuteen: taloudellinen, ekologinen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys.

Sosiaalinen kestävyys tarkoittaa yhteiskunnallista toimintaa, jossa pyritään tasaamaan eri väestöryhmien ja alueiden välisessä hyvinvoinnissa olevia eroja. Siihen liittyy myös osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien kehittäminen ja parantaminen sekä mahdollisuuksien tasapuolinen jakautuminen eri ihmisryhmien välillä.

Tasa-arvo on yksi sosiaalisen kestävyyden ulottuvuus. Tasa-arvo voi olla yksilöiden välistä, alueellista tai sukupolvien välistä. Yksilöiden välistä tasa-arvoa kutsutaan sosiaaliseksi tasa-arvoksi. Se tarkoittaa tasapuolisten mahdollisuuksien takaamista eri väestöryhmille. Sukupuolten välisen tasa-arvon tarkastelussa on käytetty apuna sukupuolivaikutusten arviointia (SUVA). Alueellinen tasa-arvo edellyttää, että samantyyppisillä alueilla on samantasoiset palvelut esimerkiksi valtakunnan tasolla ja paikallisella tasolla. Alueellista tasa-arvoa voidaan tarkastella erilaisissa mittasuhteissa: se on globaali, valtakunnallinen, maakunnallinen, kunnallinen, yhdyskuntarakenteen eri osien, kunnan eri osien ja asuinalueiden asia. Ajallisessa tasa-arvossa tarkastellaan tasa-arvon toteutumista eri sukupolvien välillä.

Esimerkki: Sosiaalinen kestävyys liikennesuunnittelussa

Sosiaaliseen kestävyyteen kohdistuvien vaikutusten tunnistamiseksi liikennesuunnittelussa on laadittu mm. tarkistuslistoja. Ks. esimerkki

Liikennesuunnittelussa sosiaalisen tasa-arvon keskeisiä tekijöitä ovat eri ihmisryhmien tasa-arvo liikkumismahdollisuuksissa sekä liikenteen hyötyjen ja haittojen jakautumisessa. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus tyydyttää liikkumistarpeensa riippumatta taloudellisista, fyysisistä tai henkisistä ominaisuuksista. Liikkumisen sosiaalinen tasa-arvo tarkoittaa myös, että yksi kulkumuoto ei saisi olla dominoivassa asemassa muihin kulkumuotoihin nähden.

Liikkumisen alueellista tasa-arvoa pidetään liikkumisen sosiaalisen tasa-arvon alueellisena ilmentymänä ja alalohkona. Liikkumisen tulisi olla mahdollista jollain tavalla joka paikassa, ottaen kuitenkin huomioon alueiden erilainen kehittyminen. Esimerkiksi haja-asutusalueilla ei voida edellyttää samoja palveluja kuin kaupungissa, vaan samat palvelut kuin muilla haja-asutusalueilla.

Ajalliseen tasa-arvoon sisältyy tulevien sukupolvien tarpeiden huomioiminen. Tällöin on olennaista pohtia nykyisen tietämyksemme valossa seuraavia kysymyksiä: Aiheutuuko päätöksestä jotain peruuttamatonta? Vaikuttaako päätös peruuttamattomasti jonkin toisen asian saavuttamiseen tai edistämiseen myöhemmin tulevaisuudessa? Turvaako se hyvän elämisen mahdollisuudet myös tuleville sukupolville? Tulevien sukupolvien huomioiminen edellyttää varovaisuuden noudattamista. Myös erilaisten tulevaisuuteen ulottuvien vaikutuspolkujen tarkastelu on tärkeää.

Esimerkki: Sosiaalinen kestävyys elinympäristön suunnittelussa

Sosiaalisesti kestävään ympäristöön kuuluu mahdollisuudet tyydyttää jokapäiväisen elämisen tarpeet. Asuinalueen tulee siis antaa mahdollisuuden monipuoliseen elämään. Alueen asukasrakenteen tulee olla tasapainoinen ja rakenteen tulee edistää tasa-arvoa. Sosiaalisesti kestävä kehitys merkitsee myös tilaisuutta luoda hyviä ihmissuhteita ja ylläpitää niitä. Tätä edistävät erilaiset tapaamisen paikat. Sosiaalisten konfliktien estämisessä alueen asukasrakenteella on merkitystä. Maahanmuuttajien sijoittuminen kaupunkirakenteessa on kansainvälistymisen tuoma uusi haaste.

On myös luotava mahdollisuudet asua tutulla alueella, vaikka elämäntilanteen muutos johtaisi asuasunnon vaihtoon. Edellytyksenä on tällöin alueen monipuolinen asuntovalikoima. Tällä ei haluta sanoa, etteikö muutto toiselle paikkakunnalle voi olla oikea ratkaisu eri elämän tilanteissa, esimerkiksi nuoren itsenäistyessä ja mieleisen opiskelupaikan tai työpaikan hankkimisessa.

Tasapainoisen asukasrakenteen tekee mahdolliseksi se, että samalla alueella on erilaisille asukkaille soveltuvia asuntoja, kerrostaloja, rivitaloja, omakotitaloja, eri kokoisia huoneistoja ja myös erityisryhmien tarvitsemia asuntoja. Omistus- ja vuokra-asumisen tasapainoa ei kaavoituksella voida toteuttaa, siihen tarvitaan maapolitiikan ja asuntopolitiikan keinoja.