Esimerkkejä arviointiprosessin vaiheista suunnitelmissa ja ohjelmissa

Vaikutusten arviointi ja vaihtoehtojen vertailu

Erittelevässä arvioinnissa laadullisia ja mitattavia vaikutuksia ei muuteta pisteiksi ja summata yhteen. Erittelevää arviointia on sovellettu Kansallisessa rakennuspoliittisessa ohjelmassa (2003), jossa on tarkasteltu esteettömän liikkumisen vaikutuksia erikseen laadullisten tekijöiden (elämänlaatu) ja kustannusten näkökulmasta. Ote ohjelmasta: "Väestön muuttuvia tarpeita palveleva esteetön liikkuminen parantaa useiden väestöryhmien elämän laatua ja pienentää erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuspaineita. (...) Jos rakentamisella voidaan jatkaa vanhuksen kotona asumista, säästetään vanhuspalvelujen kustannuksissa laitoshoitoon verrattuna noin 15 000 euroa/vanhus vuodessa."

Kansallisen ilmastostrategian vaikutusten arvioinnissa (2001) on käytetty selkeyttäviä yhteenvetotekstejä, joissa tiivistetään vaihtoehtojen erot jokaisen vaikutusteeman osalta. Seuraava esimerkki on melu- ja hajuvaikutusten yhteenvedosta: "Johtopäätös meluun liittyvästä tarkastelusta on, että molemmissa toimenpideskenaarioissa liikennemelua on nykytasoa enemmän, mutta vähemmän kuin perusuraskenaariossa. Kaikissa skenaarioissa hajupäästöjä vähentävät kaatopaikkakaasujen talteenotto ja moottoritekniikan kehitys. Toimenpideskenaarioissa melu- ja hajuhaitat ovat pienempiä kuin perusuraskenaariossa. Toimenpideskenaarioiden välillä ei ole merkittäviä eroja hajun ja melun suhteen."

Valtakunnallisen meluntorjunnan toimintaohjelman (2004) ennakkoarvioinnissa on tarkasteltu toimintamallien vaikutuksia melulle altistumiseen, terveyteen ja elinympäristön viihtyisyyteen.

Meluntorjunnan toimintaohjelmassa on vertailtu myös toimintamallien taloudellisia vaikutuksia. Kustannusten kasvua on tarkasteltu suhteessa hyvinvoinnin kasvuun. Ote ohjelmasta: "Saavutettava hyöty hyvinvoinnin kasvussa kuitenkin ylittää kustannusten kasvun." Kiinteistöjen arvonmuutoksia kuvaamalla arviointiin on saatu mukaan myös yksilön näkökulma: "Asuntojen ja muiden kiinteistöjen arvo on alhaisempi melualueilla, eikä kiinteistöjen arvo nouse yleisen kiinteistöjen arvonnousun mukaisesti. Tämä voi osaltaan vauhdittaa kaupunginosien välisten sosiaalisten erojen kasvua entisestään."

Jyväskylässä Korteniityn asemakaavan SVA:ssa (Mäkäräinen 2003) on tarkasteltu vaikutuksia palveluihin, sosiaalisiin oloihin, viihtyvyyteen sekä muiden vaikutusten sosiaalisiin ulottuvuuksiin. Arvioinnissa on eroteltu vaikutukset suunnittelualueelle ja vaikutusalueelle, koska ne poikkeavat usein toisistaan.

Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelmassa (2002) on tunnistettu ja arvioitu myös sosiaaliseen kestävyyteen kohdistuvia vaikutuksia. Sosiaalinen kestävyys on tässä jaoteltu esteettömyyteen, autottomien liikkumismahdollisuuksiin, peruspalvelujen saavutettavuuteen ja yhdyskuntien autosidonnaisuuteen. Vaihtoehtojen vertailussa on huomioitu eri vaihtoehtojen vaikutukset (verrattuna vaihtoehtoon 0+) vuonna 2025. Sen lisäksi on tarkasteltu, millainen tapahtunut muutos tulee olemaan verrattuna nykytilaan.

Espoon eteläosien yleiskaavan rakennemallien sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa (2002, konsulttina VTT) on tarkasteltu liikkumistarpeita eri liikkujaryhmien, liikkumismuotojen ja ihmisryhmien (vauvaikäisten lasten vanhemmat, päiväkoti-ikäiset, kouluikäiset, nuoret, opiskelijat, työssäkäyvät, vanhukset ja vammaiset) näkökulmasta: "Vanhusten ja vammaisen kohdalla liikkumisympäristön esteettömyys korostuu. Kävelyreittien varrella olevat levähdyspaikat ovat tarpeen. Liikenneympäristön tulee olla myös sellainen, että hitaammin liikkuva, huonommin havainnoiva ja reagoiva siinä pärjää." Arvioinnissa on vastaavasti verrattu, kuinka vaihtoehtoiset rakennemallit toteuttavat näitä tarpeita sekä yleisesti että tiettyjen ryhmien osalta: "Vaihtoehdot B ja C vastaavat vaihtoehtoa A paremmin useiden ryhmien liikkumistarpeisiin. Tämä johtuu kävelyn ja pyöräilyn sekä joukkoliikenteen paremmista edellytyksistä. (...) Ikääntyneiden, lasten ja liikkumisrajoitteisten liikkumisedellytykset paranevat liikkumisympäristön kehittymisen myötä kaikissa vaihtoehdoissa. Metro- ja pikaraitiotievaihtoehdoissa on bussijärjestelmää paremmat liikkumismahdollisuudet. Liikkumisen esteettömyys on tärkeää varsinkin vaihtoja edellyttävissä yhteyksissä."

Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelman tarkistuksessa (1998) on vertailtu toimintalinjoja sosiaalisten vaikutusten osalta. Arvioinnissa on huomioitu vaikutusten kohdentuminen eri väestöryhmiin (mm. lapsiperheet, vanhukset, jalankulkijat, autottomat, pienituloiset) ja alueisiin (mm. pientaloalueet, kerrostaloalueet, kantakaupunki). Vaikutusten kohdentumista voidaan tarkastella myös arvioimalla, ketkä hyötyvät ohjelmasta eniten eli ovat ns. voittajia. Hyödyn saajat voivat teemasta riippuen olla esimerkiksi eri elämänvaiheessa tai asuinalueella olevia ihmisryhmiä.

Tiepidon linjaukset 2015 (2000) on tienpidon pitkäntähtäimen strategia, jossa on tarkasteltu vaikutusten kohdentumista eri alueille ja eri kulkutapoihin (toimijoihin). Vaikutukset on kuvattu laadullisesti symbolein ja värein.

Valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa (1996) vaikutuksia on tarkasteltu jäsentelemällä eri tahojen näkemyksiä ja perusteita kunkin ohjauskeinon puolesta ja vastaan (vasemmalla). Lähestymistavan valintaan on vaikuttanut se, että ohjauskeinojen välillisistä vaikutuksista yhteiskuntaan ei ollut juurikaan tutkimustietoa. Lisäksi nämä olivat pitkälle yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä, joista oli vaikeaa tehdä yksiselitteisiä ennusteita. Valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa on tarkasteltu vaikutuksia myös uhkina ja mahdollisuuksina (oikealla). Molemmissa jäsennystavoissa tulee hyvin esille se, että vaikutusten määrittely ei ole yksiselitteistä. Eri tahojen näkemykset vaikutuksista eroavat usein toisistaan.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vaikutusten arviointiprosessi (2001, konsulttina Diskurssi Oy) eteni samaa tahtia arvioinnin kohteen valmistelun kanssa. Arvioinnin raportointi (kuvassa "Tulostus") on tehty kuusi kertaa koko prosessin aikana.