Saariselällä kokoonnuttiin yhteisen pöydän ääreen

Lapissa 14 uutta toimijaa mukaan Alkoholiohjelmaan

Alkoholiohjelman tuoreet lappilaiset kumppanit allekirjoittavat uuden ohjelmakauden 2008-2011 mukaiset sopimukset 4.9.2008 Lapin Saariselällä. Sosiaali- ja terveysministeriön puolesta sopimuksen allekirjoitti peruspalveluministeri Paula Risikko. Mukaan ohjelmaan liittyi laaja kirjo pohjoisen kuntia ja järjestöjä.

Alkoholiohjelmasta tukiranka ja lihat paikallisesta toiminnasta
Metsäterapiassa asiakas ja työntekijä kohtaavat tasaveroisina
Nuorten kosteat työharjoittelut ongelmana Lapissa
Saamelaisnuorilla huoli vanhempien alkoholinkäytöstä
Alkoholiohjelma tuottaa materiaalia pohjoissaameksi

Alkoholiohjelmasta tukiranka ja lihat paikallisesta toiminnasta

Ministeri Risikko korosti, että ohjelma itsessään antaa toiminnalle tukirangan, mutta lihat siihen saadaan paikallisten toimijoiden aktiivisuudesta. Alkoholiohjelman ensimmäisellä ohjelmakaudella 2004-2007 luotiin vahva perusta, jonka varaan on hyvä rakentaa paikallista toimintaa.

Uudet kumppanit löysivät allekirjoitustilaisuudessa nopeasti yhteisen sävelen ja jakoivat kokemuksia siitä miten alkoholihaitat näkyvät lappilaisten arkitodellisuudessa. Kun toimijat näkevät toisensa kasvokkain, on helpompi ottaa yhteyttä ja miettiä yhteisiä käytännön tavoitteita.

Kumppanit toivoivat yhteistyön tiivistyvän myös vapaa-aikatoimen ja elinkeinoelämän suuntaan, alkoholihaittojen ehkäisyyn tarvitaan lisävoimia perinteisten terveys- ja sosiaalipuolen toimijoiden lisäksi. Onnistunut yhteisöehkäisy vaatii laajaa toimijapohjaa.

Lapin läänin koordinaattori Sanna Ylitalo on jo viritellyt yhteistyötä paikallisten yrittäjien kanssa ja parhaillaan haetaan rahoitusta Tunturi-Lapin viihtyvyys ja turvallisuus -hankkeeseen, jossa alkoholikysymykset ovat keskeisessä asemassa.

Metsäterapiassa työntekijä ja asiakas kohtaavat tasaveroisina

Palvelujärjestelmästäkin löytyy viilattavaa. "Päihdepalveluita on vietävä lähelle asiakasta, eikä vain odotettava, että asiakas tulee itse pyytämään apua joltakin luukulta, jonka takana istuu virkapukuinen työntekijä", sanoi ministeri Risikko osallistuessaan yhteiseen keskusteluun.

Silloin kuin puheeksiotto tapahtuu enemmän asiakkaan omalla reviirillä voi tasaveroinen kohtaaminen olla helpompaa. Risikko peräänkuulutti metsäterapiaa eli sitä että työntekijä ja asiakas voisivat kohdata esim. luontoleirillä, jossa osallistujien on helpompi rakentaa luottamuksellinen suhde toisiinsa kuin työpöytä välissään.

Mielenterveyskuntoutujien luontoleirejä on jo kokeiltu hyvin tuloksin, samaa ideaa voisi kehitellä myös päihdepalveluissa.

Nuorten kosteat työharjoittelut ongelmana Lapissa

"Lapin matkailukeskukset tarjoavat pohjoisen nuorille työharjoittelupaikkoja, mutta asialla on myös kääntöpuolensa", Seita-säätiön toiminnasta vastaava Eeva-Liisa Karén kertoi.

Työharjoittelujakson aikana nuoret asuvat usean hengen kimppakämpissä, joissa helposti muodostuu kostea biletyskulttuuri, josta voi olla myöhemmin vaikea pyristellä irti. Joka puolella näkyvä alkoholi, varhain aamusta auki olevat rinnebaarit tekevät tehtävänsä. Joillakin nuorilla saattaa jäädä putki niin pahasti päälle, että opiskelut jäävät.

Karén toivoisi, että esim. matkailualan koulutuksessa valmennettaisiin nuoria paremmin työharjoittelussa eteen tuleviin tilanteisiin. Juomispainotteiselle vapaa-ajan vietolle olisi hyvä saada enemmän vaihtoehtoja.

Saamelaisnuorilla huoli vanhempien alkoholinkäytöstä

Vanhempien runsas alkoholinkäyttö huolestuttaa saamelaisnuoria. Tämä paljastui sivutuotteena lapsiasiainvaltuutetun tekemästä kyselystä, jossa kartoitettiin saamelaislasten ja -nuorten elämää. Aiheesta ei edes erikseen kysytty, vaan jotkut lapset ja nuoret nostivat asian oma-aloitteisesti esille. Kun ottaa huomioon, että saamelaiskulttuurissa ei yleensä kerrota perheen sisäisiä asioita ulkopuolisille, voi olettaa, että lasten huoli asiasta on jo varsin vakava.

Alkoholiohjelma tuottaa mini-interventiomateriaaleja pohjoissaameksi

Hyviä uutisiakin kokoontumisessa kuultiin. Alkoholiohjelma tuottaa ensimmäiset pohjoissaameksi käännetyt mini-interventiomateriaalit. Edellisen kerran valistusmateriaalia ilmestyi saameksi 1800-luvun puolessa välissä, joten tauon aikana ehtivät vuosisadat vaihtua jo pariin kertaan. Materiaalin tuottaminen ei ole pelkkää kääntämistä, vaan kulttuurisensitiivistä muokkaustyötä, jossa huomioidaan saamelaiskulttuurin omat piirteet, jotka voivat tehdä puheeksiotosta haasteellisempaa kuin valtaväestön parissa.

Jaana Miettinen
päätoimittaja, Neuvoa-antavat