|
2.6.2009
Alkoholipolitiikassa intressit, arvot ja ideologiat
kamppailevat
"Alkoholipolitiikassa kilpailevat usein erilaiset intressit, arvot
ja ideologiat", totesi professori Thomas Babor 18.5.2009 pidetyssä
Viinan kirot kuriin -seminaarissa. Alkoholipolitiikkaa tehdään niin
kansainvälisellä, kansallisella kuin paikallisellakin tasolla,
mutta kansallisen politiikkaan tulee kasvavassa määrin paineita
kansainväliseltä tasolta.
Alkoholipolitiikan ote heikentynyt monissa
maissa
Alkoholiteollisuuden kansainvälinen
konteksti on
muuttunut
Alkoholiteollisuudella omat
intressinsä suojeltavana alkoholipolitiikassa
Alkoholiteollisuuden rooli
tutkimuksessa
Kansanterveyden ja alkoholiteollisuuden suhde:
kolme tapaa
WHO:n linjaukset vuonna 2007
Altistuminen alkoholimainonnalle lisää
juomismyönteisiä asenteita
Alkoholipolitiikan ote heikentynyt
monissa maissa
Useimmissa maissa alkoholipoliittinen lainsäädäntö on vähitellen
lieventynyt, alkoholin vähittäismyyntiä on yksityistetty, eikä
alkoholiveroa ole nostettu inflaatiota vastaavasti. Sosialistisen
järjestelmän kaatuminen Venäjällä ja Itä-Euroopassa merkitsi, että
alkoholin saatavuuden kontrolli heikkeni näissä maissa
merkittävästi.
Monissa kehitysmaissa koko väestöön kohdistuvaa
alkoholipolitiikkaa on riisuttu tai heikennetty. Syinä ovat olleet
kansainväliset kauppasopimukset, yhteismarkkinat ja
alkoholiteollisuuden itsesäätely.
Alkoholiteollisuuden kansainvälinen
konteksti on muuttunut
Alkoholiteollisuuden kansainvälinen konteksti on muuttunut.
Tuotanto, kauppa ja markkinointi ovat voimakkaasti
globalisoituneet, tuotesuunnittelu on tehostunut, teollisuus
täsmäkehittää tuotteita (kuten kevytoluita ja limuviinoja) eri
kohderyhmille, markkinoi nuorille ja osallistuu
alkoholipolitiikkaan etenkin kehitysmaissa. Alkoholiteollisuus on
nykyään tunkeutumassa myös islamilaisiin maihin, joissa ei
perinteisesti ole käytetty alkoholia.
Globaalit alkoholikorporaatiot ostavat kokonaan tai osittain
kilpailevia paikallisia tuottajia ja hyödyntävät paikallista
osaamista ja jakeluverkostoa. Panimoteollisuus on tehnyt suuria
investointeja paikalliseen tuotantoon monissa Aasian Afrikan ja
Latinalaisen Afrikan maissa. Korporaatiot myös julkaisevat
yhteiskuntavastuuraportteja toiminnastaan ja kannattavat
vapaakauppasopimuksia. Nuoriin aikuisiin suunnataan laajamittaisia
markkinointikampanjoita.
Alkoholiteollisuudella
omat intressinsä suojeltavana alkoholipolitiikassa
Alkoholiteollisuudella on omat intressinsä suojeltavana myös
alkoholipolitiikassa. Se haluaa turvata teollisuuden edut
osallistumalla joko suoraan tai omien organisaatioidensa
välityksellä politiikkaan paikallisella, kansallisella ja
kansainvälisellä tasolla.
Teollisuus myös rahoittaa sosiaalisesti suuntautuneita
organisaatioita (esim. European Forum of Responsible Drinking,
International Centre for Alcohol Policy) ja osallistuu
kehitysmaiden alkoholipolitiikan luontiin neuvonantajan
roolissa.
Alkoholiteollisuus haluaa taata itselleen tasaveroisen paikan
niissä pöydissä, joissa alkoholipolitiikasta päätetään.
Teollisuuden perusviesti on että alkoholipolitiikan pitäisi puuttua
vain alkoholin ongelmakäyttöön, hoitoon ja rankaisuun ei
kulutukseen. Ehkäisevän työn tulisi kohdistua vain vastuullisten
juomatapojen opetteluun. Alkoholilla on pysyvä paikkansa
yhteiskunnassa haitoista huolimatta. Markkinoinnin säätelyn pitäisi
teollisuuden mukaan olla vain sen omissa käsissä.
Alkoholiteollisuuden rooli
tutkimuksessa
Alkoholiteollisuus osallistuu myös kasvavassa määrin
alkoholitutkimukseen. Teollisuus sponsoroi tutkimusta rahoittavia
organisaatioita, antaa suoraa tukea yliopistotutkijoille, sponsoroi
alkoholipoliittisia ja tieteellisiä konferensseja. Teollisuus
pyrkii myös vaikuttamaan yleiseen alkoholipoliittiseen
ilmapiiriin.
Voiko teollisuuden rahoitus sitten vinouttaa tutkimustuloksia?
On osoitettu, että on 3,5 kertaa todennäköisempää, että tutkittu
tuote saa myönteisiä arvioita silloin kun tutkimuksen rahoittajana
on teollisuus. Tämä asettaa sekä tutkimuksen riippumattomuuden että
sen luotettavuuden yleisön silmissä kyseenalaiseksi.
Kansanterveyden ja alkoholiteollisuuden suhde: kolme tapaa
Babor esittelee kolmenlaista tapaa hahmottaa
kansanterveysasioiden ja alkoholiteollisuuden välistä suhdetta.
Ensimmäisessä "hands off" -tavassa yhteistyöstä kieltäydytään sillä
perusteella, että kaupallisten intressien katsotaan olevan
yhteensovittamattomia kansanterveydellisten arvojen ja tieteellisen
tutkimuksen kanssa.
Toisessa "hands on" -tavassa teollisuuden edustajien kanssa
ryhdytään dialogiin, hyväksytään teollisuuden rahoitus ja
osallistutaan partnereina teollisuuden rahoittamin tieteellisiin
aktiviteetteihin sillä edellytyksellä, että itsenäinen
arviointimahdollisuus säilytetään.
Kolmannessa tavassa teollisuuden kanssa ryhdytään yhteistyöhön
vain sillä edellytyksellä, että se edistää kansanterveyden ja
tutkimuksen intressejä. Tässä tavassa tutkijat ja ehkäisyn
asiantuntijat ryhtyvät dialogiin teollisuuden kanssa ehtonaan, että
teollisuus tukee näyttöön perustuvia toimenpiteitä ja lopettaa
ei-tieteellisen lobbaamisen.
WHO:n linjaukset vuonna 2007
WHO:n alkoholinkulutukseen liittyvien haittojen asiantuntijakomitea
on suositellut vuonna 2007, että WHO jatkaa omaa toimintatapaansa,
jossa alkoholiteollisuuden kanssa ei tehdä yhteistyötä.
Vuorovaikutus rajataan koskemaan vain tapoja, jolla teollisuus voi
tuottajan, jakelijan ja markkinoijan rooleissaan edesauttaa
alkoholihaittojen ehkäisyä. Yhteistyötä ei tehdä alkoholipolitiikan
kehittämisessä tai terveyden edistämisessä.
Altistuminen
alkoholimainonnalle lisää juomismyönteisiä asenteita
Alkoholibrändejä markkinoidaan niin television, radion,
lehdistön, internetin kuin myyntipaikkojen kautta. Altistuminen
mainonnalle vaikuttaa niin asenteiden muotoutumiseen, juomatapoihin
kuin kulutuskysyntään. Altistuminen toistuvalle ja runsaalle
alkoholimainonnalle suosii juomismyönteisiä asenteita ja lisää
runsaan kulutuksen riskiä. Se myös vahvistaa käsitystä juomisesta
positiivisena, hohdokkaana ja suhteellisen riskittömänä
toimintana.
Nykyajan alkoholimainokset sisältävät usein kokonaisen
sofistikoidun tarinan ja yhä enemmän tehdään koordinoituja
kampanjoita tietyn tuotteen ympärille. Varsinkin kehitysmaissa
alkoholiteollisuudella on käytettävissään enemmän resursseja kuin
kansanterveysviranomaisilla.
Amerikkalainen nuori näkee televisiosta todennäköisemmin
alkoholimainoksia kuin tupakka- farkku- tai lenkkarimainoksia.
Yhteisöissä, jossa on runsaasti alkoholimainoksia, nuoret myös
juovat enemmän. Saksalaisnuoret, jotka katsoivat filmejä, joissa
oli alkoholin tuotesijoittelua, olivat taipuvaisempia juomaan ilman
vanhempien lupaa. Malawilaisessa lehtimainoksessa yhdistetään
koulunsa päättävien nuorten akateeminen menestys ja oluen
juonti.
Maissa, joissa on alkoholimainonnan totaalikielto, on vähemmän
alkoholiin liittyviä ongelmia. Tutkimus osoittaa, että muut
mainonnan rajoitukset eivät ole tehokkaita ainakaan lyhyellä
tähtäimellä. Teollisuuden itsesäätelyä ei voi pitää tehokkaana
keinona suojella haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä.
Alkoholiteollisuuden vastakkaisista väitteistä huolimatta
esimerkiksi alaikäiset nuoret altistuvat jatkuvasti
alkoholimaininnalle.
"Nykyään tarvittaisiin universaalia vastuullisen
alkoholimarkkinoinnin säännöstöä", tiivisti Thomas Babor
esityksensä lopuksi.
Jaana Miettinen
Neuvoa-antavat
päätoimittaja
Sivun alkuun |